Ulottomat tila: elämä kuuella

Ensimmäinen vastaus kysymykseen siitä, onko olemassa elämääMoon, yritti antaa erinomaisen tähtitieteilijä Carl Saganin. 1960-luvun alussa hän päätteli erityisvälineiden todistamiseen perustuen, että kuun suolistossa on vaikuttavia kokoisia luolia. Elämä kuulla näytti melko todelliselta. Tutkittuaan näiden luolien mikroilmastoa tutkijat päättelivät, että niissä on kaikki suotuisat elinolosuhteet. Astronautin mukaan joidenkin tilavuus on yhtä suuri kuin 100 kuutiometriä. Muutamaa vuotta myöhemmin neuvostoliittolaiset tutkijat M. Vasin ja A. Shcherbakov oletsivat, että Kuu on eräänlainen avaruusalus, jonka sisällä on valtava onkalo.

Mielenkiintoista on, että Apollon lennot myösajatella, että kuun elämä ei ole fiktio. NASA: n entisen avaruusyhteyshenkilön Maurice Chatelenen mukaan Apollo varustettiin erityisellä ydinpanoksella, jonka kanssa oli tarkoitus aiheuttaa keinotekoinen kuunjäristys. Oletettiin, että räjähdyksen jälkeen tutkijat tarkkailevat kuun infrastruktuuria ja käsittelevät tietoja käyttämällä erityisiä seismografioita. "Apollolla" ei kuitenkaan koskaan ollut tarkoitus suorittaa tehtäväänsä: yhden ohjaamon happisylinterin salaperäinen räjähdys tuhosi laivan, ja ydinkoe ​​epäonnistui.

Toinen todiste siitä, että kuu onelämässä, voi olla tosiasia, että muinaisten tähtitieteilijöiden karttoissa ei ole yhtään kirjaa maan satelliitista. Muinaiset mayat kuvasivat myös jumalia, jotka laskeutuvat ”uudesta auringosta”. Ja vuonna 1969 tehtiin uusi koe: tyhjät drone-polttoainesäiliöt pudotettiin kuun pinnalle. Seismografista saatujen tietojen käsittelyn tuloksena tähtitieteilijät päättelivät, että tietyllä syvyydellä on jotain, joka muistuttaa epämääräisesti 70 kilometrin paksuista munankuorta. Analyysin mukaan havaittiin, että tämän “kuoren” koostumus sisältää nikkeliä, berylliumia, rautaa, volframia ja muita metalleja. Ilmeisesti sellaisella kuorella voi olla vain keinotekoinen alkuperä.

Vaikka biologisesta näkökulmasta, älykäs elämäkuuhun on todella mahdoton. Ja tämä ei ole yllättävää: Vaikka Kuun aurinkoinen puoli lämpenee + 120ºC, varjopuoli jäähtyy -160ºС: seen. Lisäksi kuussa ei ole ilmakehää, joka voisi suojata eläviä organismeja kolossaalisilta lämpötilaeroilta. Erityistä kaasun verhoa satelliitin ympärillä ei voida kutsua täysipainoiseksi ilmakehään.

Плюс ко всему, поверхность Луны усеяна десятками tuhat kraatteria. Ensi silmäyksellä ne vaikuttavat muodottomilta ja liikkumattomilta. Niin kutsuttu liikkuvan pinnan ilmiö hyväksyttiin kuitenkin akateemisessa ympäristössä. Tämä tarkoittaa, että kraatterien halkaisijat ovat epävakaita: muutamassa päivässä kraatterin halkaisija voi kasvaa, ja pienet katoavat usein kokonaan. Voidaan väittää, että melkein koko kuun pinta liikkuu tällä tavalla: kraatterit joko katoavat kokonaan tai ilmestyvät uudelleen. ”Liikeilmiö” kertoo epäilemättä, että elämä kuuhun on edelleen läsnä, mutta ei sanan ”elämä” maallisessa määritelmässä.