Sosiaalinen ekologia on tieteellinen kurinalaisuusLuonnon ja yhteiskunnan välisen suhteen yhdenmukaistaminen. Tämä tietämyskysely analysoi ihmissuhdetta (ottaen huomioon humanistisen puolen) kehitystarpeisiin. Näin tehdessään käytetään maailmanlaajuisen ymmärtämisen teoreettisia perustoja yleisissä termeissään, mikä ilmaisee luonnon ja ihmisen historiallisen yhtenäisyyden astetta.
Tieteen käsitteellinen ja kategorinen rakenneon jatkuvaa kehitystä ja parannusta. Tämä muutosprosessi on melko monipuolinen ja tunkeutuu kaikkiin sosiaalisen ekologian aloihin sekä objektiivisissa että subjektiivisissa termeissä. Tällainen tapa heijastaa tieteellistä luovuutta ja vaikuttaa tieteellisten tutkimustekniikoiden kehittymiseen sekä yksittäisten tieteellisten lukujen lisäksi myös erilaisten kollektiivien kehitykseen.
Tämä lähestymistapa luontoon ja yhteiskuntaan, jokaehdottaa sosiaalisen ekologian soveltamista, saattaa jossain määrin vaikuttaa älykkäästi vaativilta. Samalla hän välttää jonkinlaisen dualismin ja redussianismin yksinkertaistamisen. Sosiaalinen ekologia pyrkii osoittamaan luonnon muutoksen hidas ja monivaiheinen prosessi yhteiskunnalle ottaen huomioon kaikki erot toisaalta ja toisaalta - keskinäisen ulottuvuuden aste.
Yksi tärkeimmistä tehtävistä, jotka ovat arvokkaitaennen kuin tutkijat ovat nykyaikaisen tieteellisen hyväksynnän vaiheessa, pidetään yhteisenä lähestymistapana määriteltäessä kurinalaisuuden aihe. Huolimatta edistyksestä, joka on saavutettu ihmisen, luonnon ja yhteiskunnan välisten vuorovaikutusalueiden tutkimuksessa, viime vuosikymmeninä julkaistu suuri määrä materiaalia, joka koskee erityisesti sosiaalisen ekologian tutkimusta, on vielä paljon kiistoja.
Yhä useampi tutkija luopuumieluummin kurssin aihepiirin laajennetusta tulkinnasta. Esimerkiksi Markovich (Serbian tiedemies) uskoi, että sosiaalisen ekologian, jota hän pitää yksityis-sosiologiassa, tutkii erityisiä suhteita, jotka syntyvät henkilön ja hänen ympäristönsä välillä. Tästä eteenpäin kurinalaisuuden tehtävät voivat olla tutkia ihmisen ympäröivien olosuhteiden muodostavien sosiaalisten ja luonnollisten tekijöiden vaikutusta sekä yksilön vaikutusta ulkoisiin olosuhteisiin, joita pidetään ihmisen elämän rajoina.
On kuitenkin ja jossain määrin toinenkin,ei ristiriidassa edellä mainitun selityksen tulkinnan käsitteen kurinalaisuutta. Siksi Haskin ja Akimova pitävät sosiaalis-ekologiaa erillisenä erillisenä tieteenalana, joka tutkii sosiaalisten rakenteiden välistä suhdetta (alkavasta perheestä ja muista pienistä yhteiskunnallisista ryhmistä ja ryhmistä) sekä ihmisen ja luonnollisen ja sosiaalisen ympäristön välillä. Tämän tulkinnan avulla on mahdollista tutkia paremmin aikamme yhteiskunnallisia ja ympäristöongelmia. Tällöin lähestymistapa kurinalaisuuden ymmärtämiseen ei rajoitu yhteen humanitaarisen tieteen kehykseen. Samalla kiinnitetään huomiota kurinalaisuuden monitieteelliseen luonteeseen.
Sosiaalisen ekologian aiheen määrittely, osatutkijat ovat taipuvaisia huomata erityisesti sen merkityksen, jota sillä on. Kurinpidon rooli on heidän mielestään erittäin merkittävä ihmiskunnan ja sen ympäristön vuorovaikutuksen yhdenmukaistamisessa. Useat kirjoittajat uskovat, että sosiaalisen ekologian tehtävä on ennen kaikkea tutkia luonnon ja yhteiskunnan lakeja. Näissä laeissa tarkoitamme tässä biosfäärin itsesäätelyn periaatteita, joita ihminen käyttää elämässään.
