Учредительное собрание – политический орган viranomaiset Venäjällä, perustettu vuonna 1917. Ensimmäinen ja viimeinen kerta hänet kutsuttiin koolle vuonna 1918 perustuslain hyväksymiseksi. Hänen toiminnan tuloksena olivat rauhansopimuksen tekeminen, maan kansallistaminen, Venäjän tunnustaminen demokraattiseksi tasavalloksi ja monarkian selvitystila. Se ei kuitenkaan tunnustanut Neuvostoliiton valtaa ja suurimpaa osaa sen asetuksista.
Tammikuussa 1918 bolshevikit hajottivat perustamiskokouksen.
Useimpien puolueiden edustajilleTämän poliittisen elimen perustaminen johtui tarpeesta vapauttaa Venäjä vanhentuneesta järjestelmästä. Perustajakokouksella oli erityisiä toiveita laillisen demokraattisen valtion luomisesta.
Lisäksi edistyneimmät puolueet pyrkivät ratkaisemaan kysymyksen Venäjän osallistumisesta sotaan tämän rakenteen joukkojen toimesta.
Kuitenkin seurauksena monarkian, jokatapahtui hyvin nopeasti, maassa muodostui vakava ylimmän vallan kriisi. Seurauksena oli, että väliaikainen hallitus ja työntekijöiden neuvostojen edustama toimeenpanoelin tekivät terävän vastakkaisuuden. Kaikki tämä johti täydelliseen kaaokseen taloustieteessä ja politiikassa. Perustajakokouksen vaalit lykättiin, mikä pahensi tilannetta entisestään.
Esiintyvien tapahtumien todistajien mukaan Venäjällä oli tuolloin valtataistelu "päinvastoin", ts. kukin poliittinen ryhmä pyrki "puristamaan" päätöksentekorasituksen toisten harteille.
Mutta heti kun bolsevikit ottivat toimeenpanovallan omiin käsiinsä, käytännössä kaikki muut puolueet nousivat heitä vastaan.
Tämä oli poliittinen ympäristö, joka lopulta johti perustavan edustajakokouksen hajoamiseen.
Lenin vastusti tämän rakenteen luomistapiti Neuvostoliiton tasavaltaa täydellisempänä hallintomuotona. Mitä enemmän joukot, jotka aikovat vastustaa sitä Neuvostoliiton vallalle, taistelivat sen luomisesta.
Perustavan edustajakokouksen kohtalo samoin kuin polkumaan kehitys riippui siitä, mitkä puolueet voittavat vaalit. Bolsevikit alkoivat pohtia etukäteen mahdollisuutta purkaa perustava edustajakokous, mikäli se edistäisi Neuvostoliiton vastaisia päätöksiä.
Vaalien jälkeen bolshevikit olivat huonompia kuin monetosapuolille. Marraskuusta 1917 tammikuuhun 1918 kokouksen kutsumista yritettiin lykätä monin tavoin, jotta olisi aikaa antaa asetuksia, joilla vakuutetaan heidät, mikäli varajäsenet tekevät päätöksiä Neuvostoliiton hallitusta vastaan. Tällä hetkellä muut puolueet taistelivat perustavan edustajakokouksen työn tekemiseksi.
Lopuksi se aloitti työn 5 (18 - uudessatyyli) tammikuu 1918. Melkein heti bolshevikit ja vasemmistososialistiset-vallankumoukselliset jättivät kokouksen ja ilmoittivat pian kokouksen toiminnasta vastarevoluutioisena. Näin ollen perustava edustajakokous purettiin.
Toisen kutsun estämiseksi bolsevikit pidättivät vuonna 1918 oppositiopuolueiden aktiivisimmat jäsenet.
Toinen tapahtuma, joka sai aikaan laajan vastauksen, oli kahden perustuslaillisen demokraattisen puolueen johtajan - Shingarevin ja Kokoshkinin - murha. Tämä tapahtui 6.-7. Tammikuuta yöllä.
Perustavan edustajakokouksen hajonta oli toinentekosyy sisällissodan vapauttamiseen. Ehkä tästä syystä oikeanpuoleiset voimat eivät olleet todellista vastarintaa bolševikille purkamisen aikana. Toisin sanoen, bolshevikkivastaiset puolueet toivovat tuhoavan Neuvostoliiton vallan voimalla.
Suurin osa perustavan edustajakokouksen jäsenistä olibolsevikit pidättivät ja ampuivat vuonna 1918. Lisäksi bolševikit ryhtyivät nopeasti muihin toimenpiteisiin asemiaan vahvistaakseen. Kokoontui koko Venäjän työntekijöiden ja talonpoikien kongressi, joka julisti Venäjän Neuvostoliiton perustamisen, hyväksyttiin maankäytön tasaamisen periaate ja hyväksyttiin työntekijöiden oikeuksien julistus.
