Koko 1800-luvun ajan, kysymyksiä johdannostaperustuslailliset sopimukset ja orjuuden lakkauttaminen olivat asiaankuuluvia. Jokaisella keisarilla oli oma näkemys heistä, mutta heitä yhdisti käsitys, että talonpojan kysymys oli kiireellisin. Asetus velvoitettavista talonpojista on yksi monista ratkaisuhankkeista.
Historiallinen konteksti
Nikolai I: n liittyminen valtaistuimelle olidekabristien kapinan merkitty. Heidän todistuksensa tutkimuksen aikana paljasti, että monien poliittisten vaatimusten ohella liikkeen osallistujat kannattivat ennen kaikkea patonorjunnan poistamista. Samalla esitettiin painavia sekä taloudellisen, siviili- että henkisen näkökulman perusteita tarpeelle vapauttaa talonpojat mahdollisimman pian. Tarkkaan ottaen Aleksanteri Ensimmäinen asetti itselleen sellaisen valtiontehtävän. Mutta sisäisten poliittisten törmäysten, aktiivisen ulkopolitiikan ja suurten maanomistajien tyytymättömyyden takia talonpojat saivat henkilökohtaisen vapauden vain Baltian maissa. Asetus velvoitettavista talonpojista on yksi monista Nikolauksen hallituskaudella. Hän ei tuonut asiaa yleiseen keskusteluun, vaan toimi salaisten komiteoiden menetelmällä. 30 vuoden ajan heitä oli kymmenen, mutta kaikki heidän päätöksensä koskivat yksityisiä asioita.
Talonpoikakomiteat
Nikolai Ensimmäinen harjoitti konservatiivista politiikkaa,mutta kuten tiedätte, jopa konservatiivit seuraavat uudistusten polkua, kun on tarpeen säilyttää nykyinen järjestelmä. Ensimmäinen talonpoikaisten salainen komitea perustettiin jo vuonna 1826, ja siihen kuului sellaisia Aleksanteri-aikakauden kuuluisia henkilöitä kuin M. M. Speransky ja V. P. Kochubei. Kuudesta vuodesta hänen työstään tuli teoreettinen perusta uusille komiteoille, mutta mikään ei muuttunut orjuuden tilanteessa. Seuraava komitea kehitti vuoteen 1835 mennessä orjan järjestelmän lakkauttamista koskevan projektin, tosiasiassa, talonpojan täydellisen maattomuuden kanssa. Valtio ei voinut hyväksyä tätä, koska talonpoika pysyi pääverojen maksajana. Seuraavan komitean tuloksena oli asetus pakollisista talonpojista (1842). Myöhemmät salaiset instituutiot tarkastelivat yksityisiä kysymyksiä pihoista, maaorjojen mahdollisuudesta hankkia maata ja muita.
Asetuksen piirteet
Ensinnäkin on huomattava heti, että asetusvelvoitetut talonpojat eivät säätäneet pakollisesta täytäntöönpanosta, vaan suosittelusta. Eli hän antoi mahdollisuuden, mutta miten maanomistajat toimivat, heidän harkintansa mukaan. Seurauksena oli, että kymmenestä miljoonasta orjasta siirrettiin velvollisille, mutta vapaana kaksikymmentäviisi - kaksikymmentäseitsemäntuhatta ihmistä. Tätä kutsutaan jokapäiväisessä elämässä "tippaksi meressä". Toiseksi velvoitetuista talonpojista annetussa asetuksessa yritettiin ottaa huomioon kaikkien osapuolten edut. Talonpojat saivat kansalaisvapautta, valtio sai normaalit veronmaksajat, ja maanomistajat pysyivät maan omistajina. Kolmanneksi, tällä asetuksella vastustettiin jossain määrin tunnettua asetusta "vapaista viljelijöistä", jolla vapautetut talonpojat annettiin lunnaalle maata. Maa oli kirjattava tiukasti vuokranantajien omaisuudeksi.
Asetuksen sisältö
Maavelvoitteisia maahanmuuttajia koskevassa asetuksessa sallittiin maanomistajatvapauttaa talonpojat vapauteen, allekirjoitettuaan heidän kanssaan alustavan sopimuksen. Siinä ilmoitettiin talonpojalle käytettäväksi siirretyn maan määrä sekä Corveen päivien lukumäärä ja vuokrien määrä, jonka maan entinen serfomistaja, eli maanomistaja, oli velkaa käytöstä. Hallitus hyväksyi tämän sopimuksen, eikä sitä myöhemmin muutettu. Siksi maanomistaja ei voinut vaatia talonpojilta enemmän maan vuokrausta. Samanaikaisesti velvoitetuista talonpojista annettu asetus jätti aatelisille vanhempainoikeuden oikeuden ja kaikki poliisin tehtävät. Jälkimmäinen tarkoitti, että kylien valta, kuten ennenkin, kuului feodaalille.
Asetuksen seuraukset
Huolimatta hallituksen odotuksista, päätöksen antaminenvelvollisten talonpoikien vaikutuksista oli hyvin vähän. Vaikka vuokranantajat säilyttivät maan ja saivat siitä tehtäviä sekä säilyttävät vallan maaseudulla, heillä ei ollut nyt mahdollisuutta korottaa tullia tai vähentää talonpoikaisuuksia. Siksi suurin osa heistä ei kiirettä käyttänyt oikeutta siirtääorjuutensa pakolliseksi. Pakollisten talonpoikien elämä ei ole muuttunut merkittävästi, mutta aatelisten tyrannia on vähentynyt, mikä tarkoittaa, että kehitysmahdollisuuksia on enemmän. Pieni määrä tämän asetuksen nojalla vapautetuista puhuu sen vähäisestä vaikutuksesta orjuuden olemassaoloon. Tiukasti sanottuna Nikolai ymmärsi, että tämä ongelma oli olemassa, mutta hän uskoi, että sen koskettaminen oli erittäin vaarallista ja hänen oli toimittava varovasti.
Ratkaisu maanorjuuden ongelmaan
Asetuksen antaminen pakollisista talonpojista olipieni myönnytys sosiaaliseen vaikutteeseen ja Venäjän kehityksen kiireelliset tehtävät. Krimin sota, jonka Venäjä menetti, osoitti uudistustarpeen. Nouseva vallankumouksellinen tilanne vaikutti yläluokkiin, jotka hiljaisesti, mutta lopulta sopivat hallituksen kanssa, että talonpojat tulisi vapauttaa. Samanaikaisesti uudistuksen perusta koostui talonpoikien vapauttamisesta välttämättä maa-alueilla, mutta lunnaalle. Jakojen ja lunastusmäärien suuruus vaihteli Venäjän alueiden mukaan, talonpojat eivät aina saaneet riittävästi maata, mutta silti tehtiin askel eteenpäin. Erityisiä ansioita tässä kuuluu Aleksanteri II: lle, joka pystyi saattamaan aloitetun työn loppuun sekä vasemman että oikean puolueen yleisen kritiikin ilmapiirissä. Pärisorjunnan poistamisen lisäksi hän toteutti myös muita tärkeitä uudistuksia, jotka auttoivat kehittämään kapitalistisia suhteita. Hän meni historiaan "vapauttajana".
