Opiskelee venäjää (tai mitä tahansa muuta) kieltä, koululaisetja opiskelijat kohtaavat foneettisen transkription käsitteen. Sanakirjat ja tietosanakirjat tulkitsevat tätä termiä puhutun kielen tallennusmenetelmäksi ääntämisen tarkemman välittämiseksi. Toisin sanoen, transkriptio välittää kielen äänipuolen, jolloin voit heijastaa sen kirjeessä tiettyjen merkkien avulla.
Foneettisella transkriptiolla on tärkeä roolivieraiden kielten oppiminen. Loppujen lopuksi tämä tallennusmenetelmä antaa sinun näyttää ja ymmärtää kirjainten ääntämistä ja lukemissääntöjä. Transkriptio poikkeaa perinteisistä oikeinkirjoitussäännöistä (etenkin venäjäksi), jos ne eivät vastaa ääntämistä. Kirjeessä se osoitetaan hakasulkeissa olevilla kirjaimilla. Lisäksi on lisämerkkejä, jotka osoittavat esimerkiksi konsonanttien pehmeyden, vokaalien pituuden jne.
В каждом языке имеется своя фонетическая transkriptio, joka heijastaa kyseisen puheen äänipuolta. Minun on sanottava, että venäjäksi löytyy tavallisten kirjeiden lisäksi, jotka eivät aiheuta vaikeuksia, myös muita. Tässä käytetään esimerkiksi j, i (kaivo, kaivo jne.). Lisäksi vokaaliäänet joissakin kohdissa on merkitty "b" ja "b" ("ep" ja "yer"). Kyltit [jae] ja [seu.
Venäjän foneettinen transkriptio ontärkein tapa välittää kirjallisesti korvan käsittämät sanan piirteet. Se on välttämätöntä, jotta ymmärrettäisiin paremmin kielen äänten ja kirjainten välisiä eroja, ja niiden välillä ei ole selvää vastaavuutta. Vokaalien transkriptiosäännöt perustuvat pääasiassa äänen asemaan suhteessa stressiin. Toisin sanoen tässä käytetään korostamattoman laadullisen vähentämismenettelyä.
Minun on sanottava, että kansainvälinen foneettisuustranskriptiossa sekä venäjällä ei ole välimerkkejä ja isoja kirjaimia. Kirjallisesti tutut pisteet ja pilkut ilmoitetaan tässä taukoina. Myös sanan kirjoittamistapoja (yhdysmerkin kautta, erikseen) ei oteta huomioon. Tärkeää tässä ei ole sanasto, vaan foneettiikka, eli ääni.
Foneettista transkriptiota käytetään myösdialektologia, jotta ääntämisen piirteet saadaan mahdollisimman tarkasti, ja ortoepiassa, jossa sitä käytetään ääntämisvaihtoehtojen osoittamiseen.
Venäjän valtion tekstinkirjoittamista koskevat säännöt,että täällä käytetään melkein kaikkia kirjaimia, lukuun ottamatta merkittyjä kirjaimia E, E, Y, Y, Z (joissakin oppikirjoissa E on kuitenkin jätetty pois tästä luettelosta ja sitä käytetään äänien nauhoittamiseen). Nämä kirjaimet on merkitty kirjaimessa joko edellisen konsonanttin pehmeydellä tai j + vastaavilla vokaalilla (e, o, y, a).
Myös foneettinen transkriptio venäjäksi ei oleSillä on nimitys U, joka on kirjoitettu pitkällä S. Teoksessa käytettyjä ylä- ja alaindeksihahmoja kutsutaan diakriittisiksi. Niiden avulla ne kuvaavat äänen pituutta, pehmeyttä, konsonanttien osittaista soitonmenetystä, äänen ei-tavuomaisuutta jne.
Transkription sääntöjen tuntemus on tarpeen kielen ääntämisen ja kirjoittamisen piirteiden tutkimiseksi.
