Niin kovaa talvea ei ole ollut 50 vuoden aikana. Jo marraskuussa pakkaset nousivat 30 asteeseen, ja tammikuussa ilman lämpötila putosi 40-45 asteeseen. Ja tämä sää kesti maaliskuuhun. Jäätynyt maa muistutti betonia, ja ikivanhat mäntyjä räjähti koko pakkaselta sellaisesta pakkasesta kuin tykki. Luonto ei säästänyt ja lunta, joka putosi melkein joka päivä. Tällainen epämiellyttävä talvi oli vuosina 1939-1940 Neuvostoliiton pohjoisosassa ja Suomessa. Silloin Neuvostoliiton johto päätti rangaista "ylivaltaisia valkosuomalaisia" puna-armeijan käsillä. Niinpä 30. marraskuuta alkoi "tuntematon" Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota vuosina 1939-1940, jota sitten kutsuttiin "vapautuskampanjaksi".
23. elokuuta 1939 Saksan ja Neuvostoliiton välillä oliei-aggressiosopimus tehty. Ja tällä asiakirjalla oli myös salainen täydennys. Hänen mukaansa kaksi suurvaltaa jakoivat vaikutusalueensa, ja Suomi kuului Neuvostoliiton "siipi" muun valtion kesken. Samaan aikaan Maaliskuusta 1938 lähtien Neuvostoliiton hallitus neuvotteli Suomen hallituksen kanssa yhteisistä toimista molempien valtioiden meri- ja maarajojen vahvistamiseksi. Näiden neuvottelujen ennakkoedellytys oli Saksan miehitys Itävallassa ja Euroopan poliittisen tilanteen monimutkaisuus. Neuvostoliiton puolet halusi ensin saada takeet siitä, ettei mikään vihollinen pääse läpi Suomen aluetta eikä voi uhata Leningradia siitä puolelta. Mutta Suomen hallitus kieltäytyi tarjouksista ja otti siten askeleen kohti Suomen sodan välttämättömyyttä.
Pian kuitenkin suomalaiset tajusivat kuinka paljontällainen kieltäytyminen oli lyhytnäköistä, ja he alkoivat kuumeisesti aseistua. Marsalkka Mannerheim oli silloin puolustusneuvoston puheenjohtaja. Ja hänen sotilaallinen teollisuuskompleksinsa alkoi hänen esityksensä mukaisesti työskennellä täysimääräisesti. Suomen armeija kiinnitti erityistä huomiota aiemmin Karjalan kannakselle pystytettyjen puolustusrakenteiden vahvistamiseen ja nykyaikaistamiseen. Ja kun Saksa oli miehittänyt Tšekkoslovakian (huhtikuu 1939), uusi neuvottelukierros alkoi Neuvostoliiton aloitteesta. Tällä kertaa Neuvostoliiton johto tarjosi Suomelle sotilaallista apua aggressiotapauksissa. Ja vastauksena suomalaisten piti vuokrata unionille useita Suomenlahden saaria. Niille unionin sotilaallinen johto suunnitteli varustavansa uusia tukikohtia Kronstadtin peittämiseksi mereltä. Ja vaikka Mannerheim kehotti poliitikkoja hyväksymään Neuvostoliiton ehdotuksen, hänen mielipiteensä jätettiin huomiotta. Sen jälkeen osapuolten välisten ristiriitojen rauhanomainen ratkaiseminen kävi mahdottomaksi, ja Neuvostoliiton ja Suomen sodasta tuli vain ajan kysymys.
Ja hyökkäämättömyyssopimus Saksan kanssa joillekinaika vapautti Neuvostoliiton kädet, ja Moskova päätti miehittää Suomen. Muodollinen syy, jonka jälkeen Suomen sota alkoi vuonna 1939, oli puna-armeijan aseiden ammuttu lähellä Mainilan kylää. Se tapahtui 26. marraskuuta, ja tämän provokaation toteuttivat NKVD: n upseerit, jotka toimivat suomalaisten joukkojen varjolla. Sen jälkeen kaikki diplomaattisuhteet katkesivat maiden välillä, ja 30. marraskuuta alkoi laajamittainen hyökkäys puna-armeijaan naapurivaltioiden alueelle. Neuvostoliiton armeijan johto aikoi voittaa Suomen armeijan ja miehittää Helsingin kolmen viikon kuluessa.
Mutta Neuvostoliiton komentajien suunnitelmat eivättarkoitettu harhaan. Kuuluisan Mannerheim-linjan etuhyökkäys epäonnistui. Sitten Neuvostoliiton propaganda katsoi tämän epäonnistumisen tämän puolustusjärjestelmän pääsyyn. Vaikka itse asiassa Karjalan kannakselle rakennetut suomalaiset linnoitukset olivat kymmenen kertaa heikompia kuin Ranskan Maginot-linja bunkkerien, pillerilaatikoiden ja tykistöaseiden lukumäärän suhteen. Itse asiassa Mannerheimin linja ei ollut ylitsepääsemätön este silloisille armeijoille. Ensimmäisten kolmen viikon aikana puna-armeija ei kuitenkaan edes läpäissyt Suomen kantojen ensimmäistä riviä, saati miehittää Helsinkiä. Ja 21. joulukuuta tämä hyökkäys lopetettiin kokonaan, ja saman kuukauden 26. päivänä puna-armeija jatkoi puolustusta. Suomen sota uhkasi pitkittyä.
Sen jälkeen yritettiin aiheuttaaapulakko Suomen asemille Ladoga-järven pohjoispuolella. Mutta tämä yritys päättyi epäonnistumiseen, ja sen seurauksena kaksi "punaista" divisioonaa ympäröi ja hävisi kokonaan. Ja yleensä tällä alueella suomalaiset ympäröivät ja tuhosivat viisi puna-armeijan osastoa. Ja Neuvostoliiton joukot alkoivat jälleen hyökätä vasta 1. helmikuuta 1940 saatuaan huomattavia lisäyksiä. Nyt luoteisrintama, S.K. Tymoshenko. Siihen kuului seitsemäs ja 13. armeija. Päivittäinen ampuminen on heikentänyt Suomen puolustusta. Ja vasta 11. helmikuuta Suomen puolustus heilahti. Ja 14. helmikuuta puna-armeija otti Summan kaupungin.
Siten puna-armeija eteni hitaasti eteenpäin,ja maaliskuussa taistelu Viipurin kaupungin puolesta oli jo alkanut. Nyt, kun uusi vastarinta epäonnistui, Suomen hallitus lähetti valtuuskunnan Moskovaan käymään rauhanneuvotteluja. He kesti 4 päivää, ja kaikki vihamielisyydet loppuivat 13. maaliskuuta. Suomen sota päättyi, ja maan hallitus hyväksyi kaikki ehdot, jotka Neuvostoliiton johto tarjosi heille. Tällaisen vaikean voiton seurauksena Neuvostoliitto sai Viipurin kaupungin, koko Karjalan kannaksen ja Ladogan pohjoispuolen alueen sekä Sortavalan kaupungin. Näin ollen raja oli mahdollista siirtää pois Leningradista 150 kilometrillä, vaikka se ei toiminut Suomen liittämisessä Neuvostoliittoon. Tämän sodan seurauksena suomalaiset menettivät kaikki puolustusrakenteet ja pysyivät käytännössä puolustuskyvyttöminä.
