Kansainvälisessä oikeudessa säädetään pakollisestaja dispositiiviset normit. Jälkimmäinen luokka sisältää perinteisesti suurimman osan järjestelmän säännöksistä. Ne sallivat poikkeamia niitä soveltavien yksiköiden yhteisellä sopimuksella.
Lakisääteiset säännökset muodostavatkorkeamman oikeusvoiman säännökset. Heidän vastuunsa ulottuu suoraan kaikkien yhteistyöalueiden kaikille aiheille. Hoitavat normit ovat koko vakiintuneen järjestelmän perusta.
Ensimmäistä kertaa käsitettä sovellettiin 53 artiklassa vuonna 20061969 Wienin yleissopimus Sitten se vahvistettiin vuoden 1986 yleissopimuksessa. Molemmissa asiakirjoissa olevan viisikymmentäkolmannen artiklan mukaan pakolliset normit ovat säännöksiä, jotka tunnustetaan ja hyväksytään koko maailman yhteisössä poikkeamatta. Muutoksia niihin voidaan tehdä vain myöhemmässä säännössä, joka on luonteeltaan yleinen järjestelmä.
Edellä esitetyn määritelmän perusteella määritetään japakollisten normien ominaispiirteet. Joten ne on osoitettu yksinomaan kansainväliselle yhteisölle, joka samalla määrittelee heidän erityisen asemansa. Hoitavat normit sisältyvät yleisen kansainvälisen oikeuden normeihin, ja niillä on korkein velvollisuus (velvoite), kun otetaan huomioon, että niistä poikkeaminen ei ole sallittua. Tavallinen mekanismi, joka käyttää erityisiä, alueellisia ja paikallisia säädöksiä, ei koske näitä säännöksiä. Pakollisten normien muuttaminen voidaan suorittaa vain normeilla, joilla on sama tila.
Edellä mainitut sopimukset muodostavat jasäännösten ajanjakson yksityiskohdat. Verrattuna muihin, nämä lain säännökset ovat taannehtivia. Joten uuden säännöksen noustessa 64 artiklan mukaan kaikki muut sen vastaiset säädökset lakkaavat olemasta voimassa ja pätevät.
Vastuuta kuvaavat luonnokset artikloiksiValtioiden mukaan suunnitellaan erityisjärjestelmää, joka sisältää vastuun pakollisten normien rikkomisesta. Jos muita säännöksiä ei noudateta, loukkaantunut valtio voi pääasiassa määrittää vastuun tyypin ja esittää vaatimuksia rikkomalle valtiolle. Kaikkien maiden on tehtävä yhteistyötä tapauksissa, joissa noudatetaan pakollisessa normissa asetettuja velvoitteita. Tämä on tarpeen vahvistettujen säännösten noudattamatta jättämisen estämiseksi. Lisäksi vahingon kärsineen oikeuden ryhtyä seuraamuksiin (vastatoimenpiteisiin) rikoksentekijää vastaan ei pitäisi koskea velvoitteita, jotka johtuvat pakottavista normeista.
Erottavana piirteenä pitäisiHuomaa näiden säännösten tavanomainen alkuperä. Jotkut kansainväliset yleissopimukset (esimerkiksi Geneven yleissopimus poliittisista ja kansalaisoikeuksista) sisältävät kieltoja. Heidän velvollisuustaso on samanlainen kuin pakottavat normit, mutta ne eivät ole identtisiä. Tämä johtuu siitä, että ensimmäiset on osoitettu maille, jotka ovat näiden sopimusten osapuolia, mutta ei koko yhteisölle kokonaisuutena.
On huomattava, että oppi kansainvälisestäLaki ei määrittele erityisiä normityyppejä, joilla on pakottava asema. Asemien tietyn samankaltaisuuden vuoksi tähän luokkaan voidaan kuitenkin liittää useita säännöksiä. Tällaisiin tekoihin sisältyy erityisesti seuraavat: kansainvälisen oikeuden periaatteet ja päätavoitteet, säännökset, jotka vahvistavat maailmanyhteisön moraaliset normit, historiallisesti vahvistetut, tietyt ihmiskunnan tasot vahvistavat toimet ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen, kansallisten vähemmistöjen ja muut.
