Kaikilla kehittyneillä oikeusjärjestelmillä on tämäosa "siviililainsäädännöksi". Mikä tämä termi on? Se on vuosisatainen historia. Itse asiassa siviilioikeus on roomalaisen siviililainsäädännön rappeutuminen. Nykyään edellä oleva termi voidaan tulkita "kansalaisten oikeuksiaksi". Tämä johtuu siitä, että siviilioikeuden normit ovat perusta ei-kiinteistöjen ja omaisuussuhteiden välisten riitojen ratkaisemiselle.
Lähtökohtana on, että tällaisen suhteen perusta -osallistujien tahtoa. Ihmiset itse päättävät tehdäkseen sopimuksen heidän kanssaan, hoitaa tiettyjä tehtäviä ja niin edelleen. Tässä tapauksessa kaikki perustuu osapuolten täydelliseen tasa-arvoon. Siviililainsäädännössä säännellään niitä sosiaalisia suhteita, joissa ihmiset päätyvät omaan, eli yksityisiin etuihin. Valtion on huolehdittava siitä, että ihmiset tekevät asianmukaisesti itse omistamansa tehtäviä, eivät haittaa muiden ihmisten omaisuutta tai mitään aineettomia etuja ja niin edelleen.
Siviililaki antaa osallistujilleen laajan autonomian eli kyvyn valita sopivin vaihtoehto käyttäytymiseen kaikkialla ja kaikkialla.
Omaisuussuhteet ovat itsessään erittäin hyviämonipuolinen. Kaikkia niitä ei voida missään nimessä soveltaa vain siviilioikeudelliseen sääntelyyn. Esimerkkinä voidaan mainita se, että budjetti- ja vero-omaisuussuhteet eivät missään tapauksessa voi perustua osapuolten tasa-arvoon. Tässä kaikki ei perustu enää yksityiseen vaan julkiseen oikeuteen (yksi osapuolista on valtio).
Yllä oleva aseiden tasa-arvo on päteväon siviilioikeussuhteiden merkittävin osa. Toisen puolen voimakas alistaminen toiselle on yksinkertaisesti mahdotonta. Yhdenvertaisuuden menettämisen myötä sosiaaliset suhteet menettävät välittömästi asemansa siviilioikeudessa. Tämä ei tietenkään koske osapuolten taloudellista samankaltaisuutta, vaan muodollis-oikeudellista samankaltaisuutta.
Miksi tahdon autonomia on niin tärkeää?Tosiasia on, että juuri hän on keino, joka tekee yksityisoikeudesta itsesääntelevän. Vain jos se on käytettävissä, ihmiset voivat vapaasti solmia minkä tahansa siviilioikeudellisen suhteen. Päätös liittyä heihin tehdään aina itsenäisesti - toisin sanoen heidän itsensä, ei jonkun muun aloitteesta. Ihmiset päättävät itse, miten tiettyjen juridisten tosiasioiden perusteella saatuja oikeuksia käytetään.
Siviililaki merkitsee osallistujiasen perusteella syntyvät suhteiden normit ovat aineellisesti vakaat. Tämä säännös selitetään sillä, että omaisuussuhteet eivät voi syntyä ilman erityistä erillistä omaisuutta. Siviilioikeudellisiin suhteisiin osallistujien tulisi voida hallita se itsenäisesti, päättää sen kohtalo.
Tietenkin siviilioikeus säätelee jatietyt ei-omaisuussuhteet. Joillakin heistä on suora yhteys omaisuuteen, kun taas toisilla ei ole sitä ollenkaan. Mitä tähän voidaan lukea? Ensinnäkin on syytä mainita ihmisen erilaiset intressit. Kyse on yksilöllisestä ulkonäöstä, arvokkuudesta, kunniasta, kirjeenvaihdon salaisuudesta, henkilökohtaisesta elämästä, ruumiillisesta koskemattomuudesta ja niin edelleen. Sisällytäkäämme tähän ihmisten edut, jotka luovat aineettomia hyödykkeitä (taideteoksia, tiedettä, tekniikkaa ja niin edelleen).
Osallistujat siviilioikeussuhteisiin paitsiyksilöitä. On tärkeää, että myös oikeushenkilöt kuuluvat tähän luokkaan. Organisaatiomuodolla ja oikeudellisella muodolla ei ole merkitystä. Huomaamme vain, että kun asiaa tutkitaan siviilioikeudessa, toisen osapuolen on välttämättä oltava luonnollinen henkilö. Muussa tapauksessa (molemmat osapuolet ovat organisaatioita) asia siirretään välimiesoikeuteen.
