Verolaskenta on yleistystoimintaatiedot ensisijaisista asiakirjoista. Tietojen ryhmittely tapahtuu verolain säännösten mukaisesti. Maksajat kehittävät itsenäisesti järjestelmän, jonka avulla vero lasketaan. Toiminnan päätarkoitus on määrittää pakollisten budjettimaksujen perusta.
Asianomaiset osapuolet määrittelevät verotuksen tarkoituksen.aiheista. Tietojen käyttäjät jaetaan kahteen luokkaan: ulkoinen ja sisäinen. Viimeinen on yrityksen hallinto. Sisäisille käyttäjille verolaskenta on tietolähde muista kuin tuotantokustannuksista. Näitä kustannuksia verolain säännösten mukaisesti ei oteta huomioon laskettaessa kantaa. Näihin sisältyvät erityisesti työntekijöille tai johtajille maksettujen erityyppisten palkkojen kustannukset lukuun ottamatta sopimuksessa vahvistettua palkkiota sekä aineellisen avun määrä. Alentamalla kustannuksia verotettavaa tuloa voidaan optimoida verotuksen laskennassa. Ulkoisiin käyttäjiin kuuluvat ensinnäkin valvontarakenteet ja konsultit verolain säännösten soveltamisessa. Veroviranomaiset arvioivat perustan, laskelmien oikeellisuuden, valvovat laskennallisten maksujen vastaanottamista talousarvioon. Konsultit antavat suosituksia vähennysten minimoimiseksi, yrityksen talouspolitiikan suunnan määrittämiseksi.
Käyttäjien edut huomioon ottaen on huomattava useita tehtäviä, joiden toteuttamisen tarjoaa verotuksen laskenta. Se:
Keinona yllä mainitun toteuttamiseksitehtävät on ensisijaisten asiakirjojen tietojen ryhmittely. Kirjanpito ja verotuksen kirjanpito ovat läheisessä vuorovaikutuksessa. Sillä välin nämä järjestelmät suorittavat erilaisia tehtäviä. Organisaation verokirjanpitoon sisältyy vain tietojen yleistäminen. Tiedonkeruu tapahtuu ensisijaisilla asiakirjoilla. Organisaation verolaskennan tulisi heijastaa:
Verotietoja ei näytetä kirjanpitotileillä. Tämä säännös on kirjattu verolain 314 artiklaan. Verotustietojen vahvistus suoritetaan:
Verolaskenta on yleistämistä ja vertailuatiedot yrityksen tuloista ja kuluista tappion ja voiton määrittämiseksi. Jälkimmäinen on verolain 247 §: n mukaisesti saatujen varojen määrä vähennettynä kustannusten määrällä. Verolaskennassa kulut jaetaan kuluvalla kaudella huomioon otettaviin ja seuraavaan siirrettyihin kuluihin. Yksi keskeisistä tehtävistä on määrittää pakollisten maksujen määrä ja voitoista vähennettävien maksurästien määrä tiettynä päivänä. Kirjanpidon kohteena on organisaation muu kuin tuotanto- ja tuotantotoiminta, jonka toteuttamiseksi sillä on verovelvollisuus.
Kirjanpito perustuu seuraaviin pääperiaatteisiin:
Myyntitulot ovat verolain 249 §: n mukaisestimääritetään kaikille myytyjen tuotteiden tai omistusoikeuksien selvityksiin liittyville tuloille, jotka ilmaistaan luontoissuorituksina tai rahana. Julkaisusta Art. Säännöstön 252 §: stä seuraa, että perustellut kustannukset ovat taloudellisesti perusteltuja kustannuksia. Lisäksi heidän arvionsa tulisi esittää rahana. Tulot, joiden arvo lasketaan valuuttana, käsitellään yhdessä tulojen kanssa, joiden määrä näkyy ruplina. Tällöin ensimmäiset lasketaan uudelleen keskuspankin kurssilla.
Aineelliset arvot, jotka ovatyrityksen omaisuus on käsiteltävä erillään esineistä, jotka kuuluvat muille henkilöille, mutta sijaitsevat tässä organisaatiossa. Verolakissa tämä periaate ilmoitetaan suhteessa poistettavaan omaisuuteen. Niitä pidetään aineellisina arvoina, henkisen työn tuotteina ja muina yrityksen omistamina esineinä.
Verolaskentaa on pidettävä koko ajanyrityksen olemassaoloaika sen rekisteröintipäivästä selvitystilaan / uudelleenorganisointiin. Tätä periaatetta käytetään kiinteistöjen poistojen laskentamenetelmän vahvistamisessa. Vastaavien määrien kertyminen suoritetaan yksinomaan yrityksen toiminta-aikana ja lopetetaan toiminnan lopussa.
Art.271 Verolain tulot kirjataan vain sillä raportointikaudella, jonka aikana ne syntyvät. Samalla varojen, omistusoikeuksien, aineellisten arvojen varsinaisella vastaanottamisella ei ole merkitystä. Verolain 272 §: n mukaan verotuksessa hyväksytyt kulut kirjataan sellaisiksi sillä kaudella, johon ne liittyvät. Tällöin varojen tosiasiallisen maksamisen tai muussa muodossa maksamisen ajankohdalla ei ole merkitystä.
Verolain 313 §: ssä on tämän artiklan mukainen säännösjonka kanssa maksajan on noudatettava johdonmukaisesti verolainsäädännön sääntöjä ja määräyksiä ajanjaksolta toiselle. Tätä periaatetta sovelletaan kaikkiin esineisiin, joista tiedot on yleistetty veropohjan muodostamiseksi. 271 ja 272 artiklassa määritellään tarve kustannusten ja tulojen yhtäläiselle tunnustamiselle. Tässä periaatteessa oletetaan, että kulut näkyvät samana ajanjaksona kuin ne tulot, joista ne on tehty.
Järjestelmän muodostaminen tietojen keräämistä ja yhteenvetoa vartenveropohjaa määritettäessä taloudellisen yksikön on otettava huomioon joukko vaatimuksia. Verolaskenta tulisi järjestää siten, että perusdokumentaation tiedot tarjoavat mahdollisuuden:
Toisin kuin kirjanpito, jonka ylläpitototeutetaan tiukasti PBU: n ja tilikartan mukaisesti; tiukkoja standardeja ei ole annettu verotuksen kirjanpidossa. Tältä osin tutkimuksen kohteena on tietojen yleistäminen veropohjan määrittämiseksi itsenäisesti kehittämänsä järjestelmän mukaisesti. Samanaikaisesti veroviranomaiset eivät voi asettaa pakollisia kaikille yrityksessä käytetyille asiakirjoille.
Yritys voi luoda itsenäisenkirjanpitojärjestelmä, joka ei liity kirjanpitoon. Jokainen toimenpide tässä tapauksessa heijastuu rekisteriin. Toinen tapa on järjestää verokirjanpito kirjanpitotietojen avulla. Tämä vaihtoehto on vähemmän työvoimavaltainen ja vastaavasti tarkoituksenmukaisempi. Tämä menetelmä on yhdenmukainen verolain 313 §: n kanssa. Tämän normin mukaan perusta lasketaan jokaisen raportointikauden lopussa verokirjanpidon tietojen mukaisesti, jos luvussa Ch. Verolain 25 §: ssä säädetään menettelystä esineitä ja toimintoja koskevien tietojen ryhmittelemiseksi ja yleistämiseksi veropohjan muodostamiseksi, mikä eroaa kirjanpitosäännöissä vahvistetusta järjestelmästä. Jos varaukset vastaavat toisiaan, pakollisten rahoitusosuuksien määrät voidaan laskea käyttämällä ensisijaisten asiakirjojen tietoja. Tässä tapauksessa on ensinnäkin tarpeen määrittää kohteet, joiden kirjanpidossa sovelletaan samoja ja erilaisia vero- ja kirjanpitosääntöjä. Sitten sinun tulisi kehittää menettely ensisijaisten asiakirjojen tietojen käyttämiseksi veropohjan muodostamiseksi. Lisäksi on tarpeen luoda rekisterilomakkeet korostamaan verotarkoituksessa pidettyjä esineitä.
