Autonomian (tai taloudellisenriippumattomuus), on tapana ymmärtää indikaattori, joka kuvaa organisaation varojen osuutta, joka on varustettu sen omista varoista. Mitä korkeampi indikaattori, sitä vakaampi yritys, vakaampi taloudelliselta kannalta ja melkein riippumatta velkojista. Siksi autonomiakerroin osoittaa koko organisaation menestyksen.
Tietysti autonomiakerroin voi ollalaskea turvautumatta laajentuneeseen tasapainomuotoon. Toisaalta tässä tapauksessa artiklaa ”Pääoma ja varaukset” on korotettava viereisellä ”laskennallisten kulujen” arvolla.
Käytettävissä olevien tietojen perusteella autonomiakerroin lasketaan jakamalla oman pääoman määrä tietyn organisaation nykyisissä kokonaisvaroissa.
Käsite ”kokonaisvarat” sisältää kaiken organisaation omaisuuden, mukaan lukien aineelliset ja aineettomat hyödykkeet. Varat yhteensä ovat taseen tulosta.
Autonomiakerroin mitataan yksinomaan euroinaosakkeita. Tässä tapauksessa normatiivinen kriittinen arvo on 0,5-0,7 (ja maailman käytännössä jopa 0,3). Asiantuntijoiden mukaan on suositeltavaa ottaa tämä indikaattori huomioon dynamiikassa. Siten dynamiikan kertoimen jatkuva kasvu osoittaa organisaation vakautta, asteittaista lisääntymistä sen riippumattomuudessa suhteessa ulkoisiin velkojiin.
Mitä suurempi osuus tietystä organisaatiosta onpitkäaikaisiksi lähteiksi vaaditaan myöhempään rahoitukseen, joten oman pääoman osuuden tulisi olla vastaavasti suurempi ja taloudellisen autonomian suhde korkeampi.
On tärkeää huomata, että on muitakinsuhdeluvut ja indikaattorit (osakepääoman liikkuvuuskerroin, pääoman keskittymisaste, pitkäaikaisen rahoituksen lainan suhde jne.), joiden avulla voidaan arvioida myös minkä tahansa yrityksen taloudellinen vakaus ja riippumattomuus.