Yksi uhkaavista globaaleista ongelmistainhimillisen sivilisaation kohdalla ilmastonmuutos olisi asetettava ensisijaisesti. Ihmiskunta kärsii suuria menetyksiä luonnonkatastrofien vuoksi. Metsäpalot, tulvat, kuivuudet, tornadot, hurrikaanit ovat vain ilmeisimpiä ilmastonmuutoksen seurauksista.
Mahdollisten uhkien ymmärtäminen edelleenilmaston lämpeneminen, maailman yhteisö on toteuttanut useita toimenpiteitä. Vuonna 1992 YK: n ympäristökonferenssissa allekirjoitettiin YK: n ilmastonmuutossopimus. Vuonna 1997 allekirjoitettiin Kioton pöytäkirja. Tämä asiakirja sisältää maiden velvollisuudet vähentää tai rajoittaa haitallisten kasvihuonekaasupäästöjen määrää. Vuoteen 2012 mennessä on tarkoitus vähentää päästöjä 5,2% vuoden 1990 tasoon nähden. Jokaisella osavaltiolla on erityiset päästörajat. Jos maa ei käytä rajaa kokonaan, sillä on mahdollisuus myydä ne käyttämättöminä kiintiöinä. YK: n asiantuntijoiden mukaan tällainen mekanismi helpottaa resurssien virtausta kehitysmaihin. Näitä resursseja käytetään torjumaan ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia.
Kioton sopimus säätelee, että itäinenEuroopan ja Baltian maiden tulisi vähentää päästöjä 8 prosenttia, Euroopan unionin - 8 prosenttia, Kanadan ja Japanin - 6 prosenttia, ja Ukrainan ja Venäjän on pidettävä päästöt vuoden 1990 tasolla. Kehitysmaille, mukaan lukien Kiina ja Intia, ei ole velvoitteita, mutta ne voivat tehdä vapaaehtoisia sitoumuksia ja saada rahoitusta niiden toteuttamiseen.
Ensinnäkin monet asiantuntijat epäilevät jopa itse ilmaston lämpenemistä. Vuotuisen keskilämpötilan nousu voi olla satunnainen vaihtelu. Sen jälkeen ilmasto palaa jälleen normaaliksi.
Toiseksi, vaikka todellakinvuotuisen keskilämpötilan tasainen nousu ei ole lainkaan niin ilmeistä, että ihmisillä on tässä ratkaiseva rooli. Uskotaan, että hiilidioksidipitoisuuden nousu ei ole syy vaan seurauksena lämpenemisestä.
Kolmanneksi ilmaston lämpeneminen voisi ollaihmiskunta ei ole lainkaan katastrofaalinen. Jotkut maat, esimerkiksi Hollanti, voivat olla tulvissa, mutta lämpeneminen antaa mahdollisuuden kehittää aktiivisesti alueita, joita ei käytännössä enää käytetä, esimerkiksi Siperia, Kanada, napameret.
Nämä epäilyt eivät poista pilaantumisen torjuntamekanismin luomisen merkitystä. Vaikka Kioton pöytäkirja itsessään ei ole ollenkaan niin välttämätöntä
Venäjä allekirjoitti sopimuksen vuonna 1999 jaratifioitu vuoden 2004 lopussa. Venäjän osalta Kioton pöytäkirja tuli voimaan vasta vuonna 2005, 90 päivää ratifioinnin jälkeen. Asiantuntijoiden mukaan Venäjän federaation kertyneiden kiintiöiden määrä sopimuksen voimassaoloaikana ylittää 6 miljardia tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.
Perussopimuksen vastustajat uskovat maanon vaikea lisätä samanaikaisesti tuotantoa ja parantaa sen rakennetta samalla kun hylätään erikoistuminen kaasun ja öljyn tuotantoon. Siten Kioton pöytäkirjan ehtojen täyttyminen hidastaa maan taloudellista kehitystä ja voi jopa johtaa tuotannon laskuun ja taloudellisen potentiaalin vähenemiseen.
Kannattajat sopimuksen huomauttaa, että täytäntöönpanoKioton sopimuksen ehdot edistävät talouden nykyaikaistamista houkuttelemalla ulkomaisia investointeja sekä "puhtaan" teollisuuden kehittämistä. Lisäksi se tarjoaa lisärahoitusta kiintiökaupalla.
Kioton sopimus päättyy tänä vuonna. Kolme vuotta myöhemmin se korvataan uudella asiakirjalla, josta keskusteltiin joulukuussa 2009 Kööpenhaminassa pidetyissä neuvotteluissa.
