Japanin tutkimus sisältää kolmeosiossa. Ensimmäisessä opimme hieroglyfejä, jotka tarkoittavat kokonaisia sanoja. Ne on lainattu pääasiassa kiinalaisista kirjeistä, mutta niitä on hieman muutettu. Tätä osaa kutsutaan kanjaksi. Sen jälkeen tutkitaan japanilaista aakkosia - hiraganaa ja katakanaa. Nämä kaksi kirjoitusjärjestelmää koostuvat sylkeistä, jotka antavat japanilaiselle kielelle identiteetin ja ainutlaatuisuuden. Katsotaanpa järjestyksessä, mikä on japanilaisen aakkoston koko, miten oppia ja mihin se perustuu.
Это обобщенное название японской системы kirjoitus ja lukeminen, joka kattaa sekä hiraganan että katakanan. Kana koostuu graafisesta tietueesta - eli merkkeistä, joilla on tietty kirjoitusjono- ja tietynlainen merkkijono. Esimerkiksi hiragana-tavuilla on pyöristetyt muodot ja jyrkät päät. Katakan hieroglyfeissä on kulmikkaampi ja tarkempi oikeinkirjoitus. Moderni japanilaiset käyttävät harvoin kanaa itsenäisenä kirjoitus- tai sanontojärjestelmänä. Yleensä tämä alkuperäiskansalainen japanilaiset aakkoset tukevat roolia, kun on tarpeen selittää joitakin kanji-merkkejä tai muita kieliä.
Toisin kuin Kanji, missä hieroglyfejä voidaan kirjoittaamillä tahansa tavalla, japaninkielisissä japaninkielisillä kielillä, piirtorivien sarjassa on erittäin tärkeä rooli. Kuinka hieroglyph kirjoitetaan, voi auttaa määrittämään sen tekijän, luomaan niin sanotusti omistajan käsinkirjoituksen, joskus vaikuttaa jopa sen merkitykseen. Lisäksi japanilaisen kielen aakkosilla on niin tiukat säännöt hieroglyfien kirjoittamiseen, ei pelkästään yhdistymisen vuoksi. Tarttumalla heihin, sinä pystyt tekemään haluamasi merkin mahdollisimman lyhyessä ajassa, ja sääntöjen noudattamatta jättäminen viivästyttää kirjoitusprosessia.
Tätä kirjoitustyyppiä käytetään,Merkitään sanoja, jotka eivät ole kanjissa. Tämä on tarpeen tapauksissa, joissa kirjailija ei tunne tiettyjä hieroglyfejä tai ei täysin ymmärrä niiden merkitystä. Tässä kirjainjärjestelmässä yksi merkki merkitsee yhtä moraalia (eli japanilaista tapaa). Koska kirjoitat sanaa, sinun on käytettävä kahta tai useampaa merkkiä. Tämä japanilaiset aakkoset voivat lähettää kolmenlaisia ääniä. Ensimmäinen on mikä tahansa vokaali; toinen on konsonantin ja vokaalin yhdistelmä, joka seuraa sitä; kolmas on nenän sävy. On huomionarvoista, että viimeinen japanilaisten äänien luokka voi kuulua erittäin kovaa (venäjäksi "n", "m") ja sillä on tietty "ranskankielinen" aksentti.
Japanilaiset aakkoset hiragana syntyivätnoin 5. vuosisadalla. Hänen esi-isänsä pidetään Maneganina. Tämä monimutkainen sana viittaa kirjoitusjärjestelmään, joka oli Japanissa aikakaudella hiraganan ilmestymiseen asti. Hänen avustuksellaan kirjattiin hieroglyfejä, jotka kuulostavat suunnilleen samalta kuin kiinalaiset, mutta ne kirjoitettiin täysin eri tavalla. Oikeudenmukaisuuden vuoksi on syytä huomata, että myöhemmin kun manegana muutettiin, kiinan kielen vaikutus siihen kasvoi entisestään. Hiragana on alkanut kirjoittamalla näitä muinaisia hieroglyfejä tyyliin tsaosh, joka oli luontainen kiinalaiseen kalligrafiaan. Tällainen metamorfoosi aiheutti monia kirjallisia merkkejä muuttaa muotojaan tunnustamatta. Ja löytääkseen samanlaisuuden muinaisen kielen ja modernin kirjoitusjärjestelmän välillä, ehkä vain ammattilainen, jolle japaninkielinen kieli on kotoisin.
Strange, kuten se saattaa tuntua, tämä japanilaiset aakkoset sisältäväton melko vähän hieroglyfejä, jotka ovat helposti muistamattomia. Tätä varten on ainutlaatuinen riimi - Iroha, joka tarkoittaa "kukkien laulua". se on kirjoitettu 10. vuosisadalla, ja siitä lähtien monien kirjallisten merkkien ääni on muuttunut, mikä johtaa riiman menetykseen. Voit kuitenkin oppia sitä, mikä auttaa muistaa nopeasti hiraganan koko aakkoset. Kuvauksissa runo on annettu alkuperäiskappaleena, japanilaisena ja sen vieressä on latinankielinen transkriptio.
Tämän kirjallisen järjestelmän ei voi olla olemassaitsenäisesti, ainakin nykyaikaisessa japanilaisessa. Japanilaista katakanaa käytetään kuvaamaan ilmiöitä, esineitä tai nimiä, joilla on ulkomaalainen, mukaan lukien venäläinen tai eurooppalainen alkuperää. Myös tämän ryhmän hieroglyfejä löytyy usein maalauksista, jakeista ja proosista. Tämä on välttämätöntä, jotta työstä saadaan erityinen, ainutlaatuinen väri. Myös hyvin usein katakana ilmestyy silmämme ihmisten kirjeenvaihdossa, keskustelupuheessaan (lähinnä Japanin alueilla), ulkomaalaisissa julisteissa ja iskulauseissa.
Katakana, aivan kuten japanilaisten syllaalisten aakkosten, kokonaanvastaa kaikkia canan kanonkeja. Se sisältää yksinomaan vokaalin ääniä ja konsonanttien yhdistelmiä, joita seuraavat avoimet vokaalit. Hyvin harvoin on nenän poikasia, jotka ovat enimmäkseen lievästi voimakkaita. Aakkosta löytyy vain muutama: yhdeksän vokaali kirjainta, 36 avointa morsiota (syllables) ja yksi nenä "n, jota merkitään ン-merkillä. On myös tärkeää huomata, että katakana-hieroglyfeissä on tarkat ja tarkat ääriviivat. Niiden linjat ovat suorat, päät ovat selkeitä, risteykset tehdään aina yhdessä paikassa.
Valitettavasti tässä kirjoitusjärjestelmässä kukaan eisävelsi yksinkertaisen runon, joka auttaisi meitä oppimaan kaikki hieroglyfeja kerralla miellyttävän rhyme-kuulon avulla. Siksi on mahdollista oppia katakana perusteellisesti opiskelemalla japanilaista puhuttua kieltä. Useimmiten kaikkien aakkosten ilmiöiden, nimien, eläinten ja kasvien nimet sekä muut lainatut sanat, hieroglyfeja käytetään juuri tästä aakkosta. On kuitenkin syytä muistaa, että toisin kuin hiragana, katakana ei yhdy kanjiin eikä periaatteessa ole mitään yhteistä kiinalaisen kirjoittamisen ja ääntämisen kanssa.
Japanissa on useita aakkosia,joista monet ovat jo kuolleita. Rising Sunin asukkaat käyttävät näinä päivinä vain kolme heistä - kanji (kiina), hiragana ja katakana. On tärkeää huomata, että Japanissa on toinen kirjoitusjärjestelmä - se on romaji. Se koostuu latinalaisista kirjaimista, mutta kirjoitus välittää hieroglyfien äänen. Tämä kirjoitusjärjestelmä kehitettiin mukavampaan kommunikointiin Länsi-maailman asukkaiden kanssa.
