Karl Marx, saksalainen julkisuuden henkilö jaajattelija muodosti 1800-luvulla poliittisen teorian, joka vaikutti myöhemmin moniin julkisen elämän alueisiin. Hänen kumppaninsa oli Engels. Marxilaisesta teoriasta tuli venäläisen vallankumouksellisen Leninin työn perusta.
Idea oli suunnattu lähestymistapaan yhteiskuntaanyhtenäinen sosiaalinen järjestelmä. Yhdessä tämän kanssa analysoitiin yhteiskuntaa materialismin näkökulmasta. Marxilainen teoria huomautti, että kaikki poliittiset ilmiöt eivät perustu ihmisten tietoisuuteen, vaan ihmisten olemiseen. Historiatapahtumien lopullinen syy ja ratkaiseva vetäjä opin seuraajille näytti olevan valmistusmenetelmien muutos.
Marxilainen talousteoria antoi sysäyksenluokkapoliittisten ideoiden syntyminen ja myöhempi kehitys. Luokat olivat joitain "johdannaisia" yhteiskunnan tuotantorakenteesta. Tässä suhteessa heidän vastakkainasettelunsa on politiikan ydin.
Poliittinen vapaus yksilölle tästä näkökulmasta,että sitä edusti marxilainen teoria, pidettiin vapautena sortosta ja mahdollisuudesta osallistua yhteiskunnan poliittiseen elämään. Idean seuraajat pitivät politiikkaa "miljoonina asioina" puolustaen sitä, että massoille tulisi antaa mahdollisuus ilmaista näkemyksensä ja toteuttaa tahtonsa. Päärooli annettiin työväenluokalle. Tämä sosiaalinen kerros, joka vapauttaa itsensä porvariston sorrosta, vapauttaa siitä koko kansan. Siten muodostetaan edellytykset kunkin yksilön vapaalle kehitykselle.
Проблему политического и социального равенства Marxilainen teoria tulkitsee myös luokkien näkökulmasta. Hyödynnettyjen ja hyväksikäyttäjien välillä ei voi olla tasa-arvoa. Tärkein tekijä sen saavuttamisessa on työväestön tarttuminen poliittiseen valtaan. Tällöin kysymys talonpojan, työväenluokan ja työintelligenssien poliittisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta ratkaistaan.
Marxismin teoriaa pidetään pääpoliittisenakysymys on vallasta, lähinnä valtion vallasta. Valtion vallan läsnäolo antaa näille tai muille voimille mahdollisuuden vaikuttaa kaikkiin sosiaalisen elämän aloihin ja vahvistaa siten heidän määräävän asemansa.
Marxilainen rahateoria tutkii rooliakulta erityisenä hyödykkeenä. Säilyttäen sen markkinoitavuuden luonteeltaan kullalla on arvo ja kuluttaja-arvo. Viimeksi mainittu on, että sitä käytetään teollisiin tarkoituksiin. Kullan arvo määritellään indikaattoriksi sosiaaliseen työvoimaan, joka kulutetaan sen hankkimiseen. Rahan tehtävät hoitaessaan kulta saa erityisiä ominaisuuksia. Siten kuluttaja-arvo alkaa toimia universaalina muotona, jolla muiden tavaroiden arvo ilmenee. Konkreettisia, rahatulottuja teoksia voidaan pitää ihmisen abstraktin työn yleismaailmallisena ilmauksena.
Rahoitusta pidetään itsenäisenä, itseluottavanavaihtoarvo. Hyödykkeiden kiertäminen kehittää osaltaan uusien rahatoimintojen, uusien rahan muotojen muodostumista. Hyödykkeiden kiertoprosessissa muodostuneet toiminnot (maksuvälineet, aarre, liikkeessä olevat välineet, arvomitta jne.) Ovat tavallaan vaiheita itsenäisen arvon muodostumisessa.
Koko marxismin teoria kulkee ajatuksen kauttaluokka, poliittiset edut. Ne heijastavat kaikkea, mikä voi osaltaan vahvistaa yhden tai toisen aiheen (kansakunnan, puolueen, luokan) asemaa yhteiskunnassa. Samaan aikaan poliittisella tasolla kiinnitetään huomattavaa huomiota siihen, että subjekti on tietoinen omasta poliittisesta kiinnostavuudestaan ja kyvystä nähdä muiden osallistujien todelliset edut.
