Essee on ehkä yksi vaikeimmistatunnistettavat journalismin genret. Itse asiassa tämä on tyylilaji, joka on absorboinut sekä journalismin että fiktion. Se yhdistää hienovaraisesti journalismin ja fiktion elementit.
Mikä on essee, voit selvittää avaamalla minkä tahansajournalistinen päiväkirja. Se sisältää sellaisen menetelmän sosiaalisesti tärkeiden tekijöiden ja ilmiöiden välittämiseksi, jotka kuvaavat tarkasti tiettyjen yhteiskunnan sosiaalisten ryhmien elämäntoimintaa. Aineisto esitetään tekijän tutkimuksen muodossa tietyistä yhteiskunnan näkökohdista.
Mitkä ovat esseen pääosat? Niitä on kolme - journalismi, sosiologia ja taiteellinen kuvaus. Kaksi ensimmäistä ovat lähempänä journalistista tutkimusta.
Esseen sosiologinen kuvaus on yhteiskunnan suhteiden tutkiminen, yksilön ja yhteiskunnan välisten suhteiden analyysi.
Journalismissa kirjoittaja ilmaisee mielipiteensä elämän eri osa-alueista luottaen tiettyihin tosiasioihin.
Kaunokirjallisuudessa haaste onsellaisen kuvan luominen, joka koostuu niistä todellisuuden esittämistä ilmiöistä ja tosiasioista. Tässä tapauksessa käytetään konekirjoitusta - kollektiivista ja valikoivaa. Yhteishahmossa voit nähdä kaikki hahmon ominaisuudet ja piirteet samoin kuin toiminnot, jotka ovat ominaisia erilaisille ihmisille, joilla on eri merkit. Kuvitteellisen hahmon selektiivisessä kirjoittamisessa kerätään merkkejä tietyntyyppisten ihmisten käyttäytymisestä ja luonteesta. Voit siis nähdä esseen kirjallisena teoksena.
Mikä on essee voidaan ymmärtää lukemalla kirjoituksiatämän kirjallisuuslajin tutkijat. Nykyään esseitä on noin 50 erilaista. Ei ole yhtä tyylilajityyppiä. Esseitä on kuitenkin edelleen tyyppejä:
Esseen määritelmä monella tavallaperustuu tarinankerronnan tyyppeihin. Kerronnan voi suorittaa kolmas osapuoli. Kirjailija tutkii ongelmaa sen ulkopuolella. Monet tunnetut esseet on kirjoitettu tähän suuntaan.
От первого лица автор ведет рассказ как suora osallistuja tapahtumiin. Lisäksi tarina on jatkuvasti nykyisessä kireässä. Eli kirjailija “ei tiedä” miten tapahtumat kehittyvät edelleen. Toinen versio jo tapahtuneen tapahtuman tarinasta.
Toinen esseen tyyppi on tarina tutkimuksen muodossa. Kirjailija kehittää tapahtumien aikana omaa arviota ilmiöistä ja tosiasioista.
On olemassa eräänlainen essee, jossa kertomus tulee monikon ensimmäisestä henkilöstä. Kirjoittaja kuvaa tapahtumia, jotka koskevat kaikkia kuvatun toiminnan osallistujia.
Tarkimmat vastaukset kysymykseen, mikä essee on, sisältyvät itse esseisiin.
