Poliittinen voima

Poliittinen voima, jonka ydin, kutentoinen voima, on joidenkin kyvyssä ja oikeudessa käyttää tahtoaan suhteessa toisiinsa (hallita ja komentaa niitä) epäsuorasti tai suoraan vaikuttaa muiden yhteiskuntajärjestelmien (henkisten, taloudellisten ja muiden) muodostumiseen ja kehitykseen.

Tällä hallintomuodolla on muihin johtamismuotoihin verrattuna omat erityispiirteensä.

Tämän voimamuodon erityispiirteistä tulisi huomioida seuraavat:

1. Ylivalta.Tämä käsite kuvaa koko yhteiskuntaa sitovia päätöksiä. Poliittinen valta pystyy lisäksi rajoittamaan muiden valtamuotojen vaikutusta asettamalla ne kohtuullisiin puitteisiin tai poistamaan ne.
2. Julkisuus (yleismaailmallisuus). Tämä ominaisuus viittaa siihen, että poliittinen valta toteuttaa toimia yhteiskunnan puolesta ja lain perusteella.
3. Lakia (laillisuutta) sovelletaan voimankäyttöön ja muihin keinoihin valtiossa.
4. Yksikeskustaista. Tässä tapauksessa puhutaan kansallisesta päätöksentekoelinten (keskus) järjestelmästä.
5. Poliittisella vallalla on monenlaisia ​​keinoja hallitusvoiman säilyttämiseksi, valloittamiseksi ja käyttämiseksi.

Siten tämä hallintomuotoluonnehditaan siihen osallistuvien kykyjä ja kykyä toteuttaa tahtonsa koko yhteiskunnan (valtion) johtamisessa ja johtamisessa vaikuttamalla ratkaisevasti väestön käyttäytymiseen valtion käytettävissä olevilla keinoilla. Lisäksi tämä rakenne pystyy mobilisoimaan suuria joukkoja ihmisiä asetettujen tavoitteiden ja ohjelmien saavuttamiseksi sekä säätelemään yksittäisten ihmisryhmien suhteita.

Poliittisen vallan onnistuneesta toiminnastamonet eri tekijät vaikuttavat. Heidän joukossaan tämän johtamismuodon perusteille, sen vakaudelle lain kannalta ja sen hallinto-oikeuden tunnustamiselle yhteiskunnassa annetaan melko paljon merkitystä.

Poliittiset diktaattorit tarvitsevat apuahe hallitsevat joukot. Muutoin on mahdotonta säilyttää ja turvata poliittisen vallan lähteitä. Niitä ovat pääasiassa:

1. Viranomainen, ihmisen luottamus tämän valvontamuodon laillisuuteen ja ihmisten moraalisen velvollisuuden on noudattaa sitä.
2. Hallitsijoiden alaisten, yhteistyössä olevien tai avustavien ryhmien ja henkilöiden (henkilöstöresurssit) lukumäärä ja merkitys.
3. Yhteistyöryhmien ja yksilöiden välittämät tiedot ja taidot, jotka ovat tarpeen järjestelmän toteuttamiseksi, erityistoimenpiteiden toteuttamiseksi.
4. Ideologiset, psykologiset (aineettomat) tekijät, jotka suostuttelevat (pakottavat) ihmisiä auttamaan hallitsijoita ja tottelemaan heitä.
5. Aineelliset resurssit, hallitsijoiden pääsy tai hallinnan taso luonnonvarojen, vaurauden, talousjärjestelmän, taloudellisten resurssien, liikenteen, viestinnän suhteen.
6. Rangaistukset, sovelletut seuraamukset taiväitetään käytettävän niitä vastaan, jotka kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä tai osoittavat tottelemattomuutta, jotka ovat välttämättömiä politiikkojen ja koko hallitsijoiden järjestelmän toteuttamiseksi.

On huomattava, ettälähteitä ei voida taata. Heidän läsnäolonsa riippuvat järjestelmän omaksumisesta, kuuliaisuudesta, joukkojen alistamisesta, monien sosiaalisten instituutioiden ja ihmisten yhteistyöstä.

Tämän hallintomuodon muodostuminen, sen kehittäminenkoulutuksen elintärkeiden tarpeiden ja yhteiskunnan kehityksen ohjaama. Siksi poliittisella vallalla on erityisen tärkeät erityistehtävät - sosiaalisten suhteiden sääntely, yhteiskunnan kaikkien sektoreiden hallinta.