Lexical-toisto

Toista on sarja puhehahmoja,jotka perustuvat joidenkin kieliyksiköiden (esimerkiksi sanat, syntaktiset rakenteet, morfeemit tai äänet) toistuvaan käyttöön samassa lauseessa tai semanttisessa tekstin segmentissä. Niitä käytetään lausunnon ilmaisullisempaan muotoiluun.

Perusteista riippuenjaot, erota useita toistotyyppejä. Esimerkiksi, useita kertoja esiintyvien yksiköiden tyyppi voidaan ottaa huomioon. Sitten säteilee ääni, morfeeminen, syntaattinen ja leksinen toisto.

Seuraava kriteeri on niiden yksiköiden sijainti, joita esiintyy useita kertoja. Tästä riippuen on toistoja:

• kaukainen (kun muut tekstin osat ovat samojen sanojen, morfeemien jne. välillä);
• kontakti (kun toistuvat yksiköt siirtyvät peräkkäin).

On myös tärkeää, kuinka tarkasti alkuperäinen sana, ääni tai rakenne toistetaan. Tästä riippuen toistot ovat osittaisia ​​ja täydellisiä.

Niiden luokitteluun vaikuttaa myös syntaktiikkasijainti tietyssä puhesegmentissä (stanza, kappale, lause, rivi) identtisistä yksiköistä, joita esiintyy monta kertaa. Joten tilattujen toistojen tapauksessa se on sama kaikille. Epävarmoissa syntaksiasennoissa ei yhdistä näitä yksiköitä.

Useimmin käytetty fiktioissanimittäin leksinen toisto. Tämä on puheyksiköiden tarkoituksellinen toistuva käyttö tekstin ilmaisullisuuden lisäämiseksi tai lukijan, kuuntelijan huomion kohdistamiseksi tiettyyn kohtaan. Mitä lähempänä he ovat toisiaan, sitä todennäköisemmin vastaanottaja huomaa ne.

Сам термин «лексический повтор» уже дает понять, että tässä tapauksessa samat yksiköt, joita esiintyy useita kertoja peräkkäin, ovat sanoja. Käytä sitä vain, kun puhuja haluaa vain yleisesti huomata samojen tunnusten käytön. Toisinnon rakentamisessa ja sen järjestämisessä he käyttävät termejä, jotka kuvaavat tarkemmin. Tämä, esimerkiksi, nivel, epiphora, rengas, anaphora ja monet muut.

Sekä kirjallisessa tekstissä että puhekielessä leksisella toistolla on valtava rooli ja sillä on useita toimintoja.

1. Toimintojen monotonisuuden välittyminen, niiden yhdenmukaisuus.
2. Selvennys lausunnosta, jonka vuoksi näyttely lakkaa olemasta sumuista, käsittämätöntä.
3. Leksinen toisto myötävaikuttaa siihen, että lausunto saa suuren emotionaalisen voiman, se kasvaa ja kertomus kiristyy.
4. Alleviivaus, korostaminen puheessa sitä sanaryhmää, jolla on erityinen semanttinen kuormitus.
5. Toiminnan kesto ja toisto auttavat myös ilmaisemaan leksisen toiston. Esimerkkejä sen käytöstä tähän tarkoitukseen löytyy helposti kansanperinnestä.
6. Siirtymisen lieventämisen aiheesta toiseen lieventäminen.
7. Samanlaisten yksiköiden toistaminen tekee lauseesta rytmisemmän ja tuo sen lähemmäksi runoa.
8. Syntaktisten rakenteiden linkittäminen tekstiin. Tämä johtuu erityisestä rytmistä, joka muodostuu toistettaessa lauseita tai sanoja.
9. Hidastaa tarinaa. Tämä tekniikka on ominaista suulliselle kansanrunolle. Se ei vain hidasta puhetta, mutta auttaa myös antamaan tarulle kappalehahmon.

Leksinen toisto klassikoiden teoksissa ontyökalu, joka auttaa tekemään lausekkeesta ilmeikäs, yhdistämään lauseita (ketjua pitkin), terävöittämään merkitystä, tapa kiinnittää lukijan huomio alatekstiin. Mutta oppilaan sävellyksessä opettaja ottaa hänet yleensä puhevirheestä. Mutta onko tällainen päätös aina motivoitunut? Leksisen toiston käyttöä puheessa ei voida pitää perusteltuna vain kahdessa tapauksessa:

• kun sitä ei käytetä lauseiden linkittämiseen tekstissä;
• kun se ei täytä painotettua tehtävää.

Vain tällä perusteella voit ottaaleksisen toiston käyttö virheeseen, mikä osoittaa, että oppilaan sanasto on hyvin rajallinen ja että hän ei löydä sanalle sopivaa korvausta.