Tarkasteltaessa Intian oikeutta, lakejaManu on ensimmäinen asia, johon he kiinnittävät huomiota. Tämä kokoelma on tunnetuin ja yleisön saatavilla muinaisen intialaisen oikeuskulttuurin muistomerkki. Hän nautti auktoriteettia sekä antiikissa että keskiajalla. Hindujen perinteen mukaan sen kirjailija on ihmisten esi-isä - Manu.
На самом же деле Законы Ману не такие древние.Koko VI-5. Vuosisadalla eKr. Intia loi uusia isoja valtioita, joissa on orjajärjestelmä. Kehittyneet voimat muuttuivat sekä ideologiassa että heimojen instituutioissa. Ja tavallinen suullinen laki, joka aiemmin oli olemassa, ei enää pystynyt vastaamaan valtioiden kehityksen tasoon, eivät voineet tyydyttää heidän tarpeitaan. Sitten oli Dharmasutras - kirjallisia sääntöjä, jotka perustuivat Vedas-kirjaan. Ensimmäinen maininta Dharmasutra Manusta on peräisin yhdeksännestä vuosisadasta eKr. Modernit tutkijat ovat päätyneet siihen tulokseen, että Manun lakeja, kuten he tulivat meille, kehittyivät 2. vuosisadalla eKr. Tässä tapauksessa huomattavan sanskritologin G. Bühlerin mukaan tietty dharmasutra, joka muodosti kokoelman, ei ole säilynyt aikamme ajaksi.
Manun lakien teksti on kaksitoista lukua. Kokoelma koostuu 2685 artikkelista, jotka edustavat paria.
Manun lakeilla on tietynlainen logiikka materiaalin esittelyä varten, mutta lain jakautuminen sivuliikkeille ei vielä ole. Myös keräämän lain normit liittyvät hyvin läheisesti uskonnollisiin olettamuksiin.
Laissa kiinnitetään paljon huomiota lain suojaanirtaimen omaisuuden omistus. Joten tässä on sääntöjä, jotka säätelevät lahjoittamista, ostoa ja myyntiä, lainaa ja muita sopimuksia. Lisäksi on olemassa takeita velvoitteiden täyttämisestä - pantti ja vakuus. Lainasopimus on jo kehitetty yksityiskohtaisesti, mutta se ei ole lainopillista. Tämä tosiasia osoittaa korkean tason ja koronkiskonnan kukoistuksen.
Manun lakeja halveksivat vuokratyötä ja tukevat orjuutta.
Дхармасутры были, скорее, сводами правил, opetuksia ja suosituksia, eikä nykyistä lainsäädäntöä. Tällaisessa kokoelmassa Manun lakien mukaan on melko mielenkiintoinen perusta ja filosofinen merkitys. Monet suosituksista tulivat perussääntöiksi, joita käytettiin sodankäynnin taktiikan tutkimisessa ja strategioiden kehittämisessä. Esimerkiksi hallitsijan tehtävät Manu-lain mukaan olivat rohkeita taistelussa, joka aina suojeli heidän asioitaan ja oli valmiina sotaan joka päivä. Myös kuninkaan oli pakko piiloutua hänen salaisuutensa, mutta pystyi selvittämään vihollisten heikkoudet.
