Osa 1 Art.Venäjän federaation rikosprosessilain 75 §:ssä todettiin, että syyttäjä ei voi soveltaa lain vaatimusten vastaisesti saatuja tietoja, eikä niillä ole lainvoimaa. Näitä materiaaleja ei voida käyttää vahvistamaan mitään säännössä 73 mainituista olosuhteista. Tarkastellaanpa tarkemmin Art. Venäjän federaation rikosprosessilain 75 kohta kommentteineen.
Osassa 2 Art.Venäjän federaation rikosprosessilain 75 § määrittelee rikkomustyypit, joiden seurauksena saatuja tietoja ja materiaaleja ei oteta huomioon. Erityisesti syytetyn/epäillyn todistukset, jotka annetaan tutkinnan aikana puolustajan poissa ollessa, mukaan lukien puolustajan poissa ollessa, jos tutkittava ei vahvista niitä menettelyn aikana ei ole laillista voimaa. Art. Venäjän federaation rikosprosessilain 75 §:n mukaan todistajilta / uhreilta saatuja tietoja, jotka perustuvat arvauksiin, huhuihin, olettamuksiin, ei oteta huomioon. Myös sellaisten koehenkilöiden todistukset, jotka eivät osaa nimetä tietonsa lähdettä, ovat pätemättömiä. Myöskään muuta aineistoa ja tietoa, joka on vastaanotettu säännöstön määräysten vastaisesti, ei oteta huomioon.
Virkamiesten hankkimat materiaalit ja tiedottutkinnassa olevien henkilöiden on noudatettava asetettuja lakisääteisiä vaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että niillä on oltava asianmukainen menettelytapa. Siitä poikkeaminen johtaa tiedon mitättömyyteen. Tämän vahvistaa myös Venäjän federaation rikosprosessilain 75 §:n mukainen oikeuskäytäntö. Sellaisia todisteita ei hyväksytä, kun säännöstön määräyksiä rikotaan. Perustuslain mukaan on kuitenkin kiellettyä käyttää tietoja ja materiaaleja, jotka on saatu vastoin liittovaltion lainsäädännön vaatimuksia. Tässä tilanteessa on normien ristiriita. Tässä tapauksessa etusija annetaan perustuslain määräyksille. Tältä osin asiantuntijoiden mukaan tulkinta Art. Venäjän federaation rikosprosessilain 75 §:ää on laajennettava. Muutoin esimerkiksi operatiivisessa etsintätoiminnassa rikkomuksilla hankitut, mutta asianmukaisesti toteutetut materiaalit voitaisiin ottaa käsittelyssä huomioon.
Toiminnan työntekijät tekivät tarkastuksenhuumausaineen ostaminen siten, että se tunkeutuu edelleen asuntoon vastoin siinä olleiden henkilöiden tahtoa ilman valtuutetun elimen ennakkolupaa. Jos tässä tapauksessa saadut kielletyt varat ja myyjältä löydetyt rahat tutkitaan menettelymääräysten mukaisesti, pykälän 1 momentin mukaan. Venäjän federaation rikosprosessilain 75 pykälän mukaan niillä on laillinen voima aineistona, joka vahvistaa kohteen syyllisyyden. Siten muodollisesti säännöstön määräyksiä ei rikottu. Nämä toimet ovat kuitenkin ristiriidassa operatiivista etsintätyötä koskevan liittovaltion lain ja perustuslain kanssa. Näin ollen saatuja todisteita ei voida pitää hyväksyttävinä. Muussa tapauksessa operatiiviset etsintätoimet korvaavat syyttämiseen tarvittavan materiaalin laittoman hankinnan.
Art.Venäjän federaation rikosprosessilain 75 §:ssä on avoin luettelo tilanteista, joissa virkamiesten vastaanottamilla materiaaleilla ja tiedoilla ei ole lainvoimaa. Erityisesti tätä pidetään syytetyn / epäillyn todistuksena, jonka hän antoi puolustajan poissaollessa ja jota ei myöskään vahvistettu asian käsittelyssä. Tämä art. Venäjän federaation rikosprosessilain 75 pykälä toimii tärkeimpänä takeena tutkittavan itsesyytöksestä ja syyllisyyden tunnustamisesta henkisen paineen tai fyysisen väkivallan vaikutuksen alaisena. On huomioitava, että puolustajan poissaoloehto sisältää myös epäillyn/syytetyn itsensä kieltäytymisen. Tämä estää viranomaisten lainvastaiset toimet. Erityisesti he voivat ilmetä muodollisesti vapaaehtoisena haluttomuutena käyttää oikeuttaan puolustajalakiin. Tällaisissa tilanteissa hän päinvastoin on yleensä pakotettu.
Ne ovat tietoja, joista on annettuperustuu arvauksiin, huhuihin, oletuksiin sekä sellaiseen, jonka lähdettä tutkittava ei voi nimetä. Tämän säännöksen sisällyttäminen artiklaan Venäjän federaation rikosprosessilain 75 § johtuu siitä, että tällaisten tietojen tarkistaminen on erittäin vaikeaa. Lisäksi tutkinnassa käytetään erityisiä tosiasioita, jotka liittyvät suoraan tapahtumaan. Kaikki tämä koskee todistajan todistusta. Mitä tulee uhreihin, tämä säännös ei koske heitä. Luultavasti oletetaan, että uhri itse toimii ensisijaisena tietolähteenä rikoksesta, joten hän tuskin pystyy antamaan todistusta huhujen mukaan.
Käsiteltävänä olevassa normissa todettiin myös, että vtodisteita, jotka on saatu muusta säännöstön määräysten noudattamatta jättämisestä, ei voida hyväksyä. Monet uskovat, että mikä tahansa prosessilain rikkominen, toisin sanoen poikkeaminen normeissa olevista määräyksistä, johtaa saatujen tietojen lainvoiman menettämiseen. Samalla on syytä muistaa, että tarkasteltavana oleva artikla viittaa säännöstön noudattamatta jättämiseen kokonaisuutena, mutta ei sen yksittäisiin säännöksiin. Jos lainsäädännössä säädetään keinoista ja keinoista, joilla syntyneet seuraukset on mahdollista neutraloida, jos niitä oikein sovelletaan, ei voida sanoa, että aineisto ja tiedot on hankittu laittomasti, joten niitä ei voida hyväksyä. Koska oikeuskäytäntö Art. Venäjän federaation rikosprosessilain 75 §:n mukaan todistajan varoittamatta jättäminen siitä, että hänellä on oikeus olla todistamatta itseään tai omaisiaan vastaan, on merkittävä rikkomus voimassa olevia menettelysääntöjä vastaan. Mutta jos todetaan, mukaan lukien tutkittavan itsensä selitykset, että tämä ei vaikuttanut hänelle annettujen tietojen vilpittömyyteen, niitä voidaan pitää pätevinä. Samalla on mahdotonta poistaa syytetyltä tunnustuksen saamiseen liittyvää rikkomusta julmalla kohtelulla, kidutuksella, halventamalla, sääntöjä ei voida käyttää. Tai toisessa tapauksessa esimerkiksi etsintä suoritettiin todistajien kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että he olivat kuulustelijoita. Normien mukaisesti vain välinpitämättömiä aiheita voidaan ymmärtää. Näin ollen on epäilyksiä haun objektiivisuudesta ja saatujen tulosten luotettavuudesta.
Nykyään voimassa oleva rikosprosessilaki määräätakaavat sopimattomien tietojen oikea-aikaisen havaitsemisen ja eston. Art. 88, osat 3, 4, tutkija, syyttäjä, kuulusteluviranomainen voi tietyin edellytyksin omasta aloitteestaan tai syytetyn/epäillyn pyynnöstä tunnustaa aineiston lainvoimaisiksi. Todisteita, joita ei voida ottaa tutkittavaksi, ei sisällytetä syytteeseen tai johtopäätökseen.
Art. 125, s.Rikosprosessilain 1 §:n mukaan syyttäjän, tutkijan, kuulustajan päätökset rikosoikeudenkäynnin aloittamisesta tai lopettamisesta kieltäytymisestä sekä muut toimet/laiminlyönnit tai päätökset, jotka voivat vahingoittaa asianosaisten perustuslaillisia vapauksia ja oikeutettuja etuja. käsitellä tai estää tutkittavien pääsyä oikeudenkäyntiin, voidaan riitauttaa. Kansalaisten oikeuksiin kuuluu mahdollisuus vaatia rikosaineistosta laittomasti hankitun tiedon poissulkemista. Tästä seuraa, että todisteiden hankkimiseen liittyviin, mutta normeja rikkoviin päätöksiin, toimimattomuuteen, virkamiesten ja valtuutettujen toimiin voidaan hakea muutosta valittamalla.
Art. 14, h.3 §:ssä esitetyt epäilykset tutkittavan syyllisyydestä, joita ei voida poistaa rikosprosessilaissa säädetyllä tavalla, tulkitaan syytetyn eduksi. Asiantuntijoiden mukaan tämä säännös koskee myös tapauksia, joissa tapaukseen kerätty materiaali on laitonta. Jos tutkija, syyttäjä, kuulusteluviranomainen tai tutkintaan valtuutettu viranomainen on saanut todisteita, jotka vapauttavat syytetyn määrättyä menettelyä rikkoen, se on puolustuksen pyynnöstä otettava tutkittavaksi. Tällainen tieto herättää joka tapauksessa epäilyksiä kansalaisen syyllisyydestä. Samanaikaisesti todistustaakkaa syyttäjän virheistä ei voida asettaa epäillylle/syytetylle. Muita sääntöjä sovelletaan, jos puolustus on esittänyt todisteita siitä, että se on saanut sääntöjen vastaisesti. Tällaisissa tilanteissa tietoa voidaan pitää mitättömänä, jos syyttäjä osoittaa sen, että se on saatu laittomasti. Tämän päätelmän perustana ei ole vain 1 artiklan 1 osa. 75. Tämän säännöksen ehtona on myös perustuslain normi, jonka mukaan jokaisella on oikeus vapaasti etsiä, vastaanottaa, levittää, tuottaa ja välittää tietoa yksinomaan laillisin keinoin. Se, että tuomioistuin hyväksyy tällaiset todisteet, ei sulje pois niiden luotettavuuden arviointia, kun otetaan huomioon rikkomukset, jotka tapahtuivat niiden keräämisen yhteydessä.
