Lineaarisesti toimiva hallintarakenne: sovelluksen edut, haitat ja piirteet

Lineaarisesti toimiva hallintarakenne on erityinen järjestelmä, jossa johtajien toiminnot on jaettu useisiin suuriin ryhmiin:

• pakollinen toteuttamiseen;
• suositeltava toteutettavaksi yrityksessä.

Tällaisen muuttuvan mallin tulisi perustua useisiin pakollisiin periaatteisiin. Tarkastellaan niitä yksityiskohtaisemmin.

Ensinnäkin lineaarinen toiminnallinen organisatorinenJohtamisrakenne merkitsee yhteisen johtajan ja yksiköiden päälliköiden (taloudelliset, tekniset, juridiset jne.) läsnäoloa, joiden tulisi jakaa vaikutuksensa työntekijöihin heille osoitettujen tehtävien mukaisesti.

Toiseksi vanhempi johtaja on velvollinen suorittamaan vain lineaarisen vaikutuksen kaikkiin yrityksen työntekijöihin. Mutta toimivilla esimiehillä on oltava teknologinen vaikutus.

Kolmanneksi, lineaarinen funktionaalinen rakenneorganisaation johtaminen merkitsee sitä, että kaikki urakoitsijat voivat siirtää osan työstään alemmalle tasolle. Tässä tapauksessa hän toimii suhteessa häneen välitöntä valvojana.

Lineaarisesti toiminnallisella hallintarakenteella on seuraavat edut:

• on mahdollisuus houkutella tietyn alan pätevämpiä, pätevämpiä ja eroottisia asiantuntijoita johtajuuteen;
• päätöksiä tehdään tehokkaasti epätavallisissa tilanteissa;
• toiminnallisia tehtäviä hoitavien johtajien ammattitaidon nopea nousu;
• mahdollisuus saada jatkuvia tilauksia, tilauksia ja toimeksiantoja;
• täydellinen henkilökohtainen vastuu heidän toimintansa tuloksesta.

Lineaarisesti toiminnallisella hallintarakenteella on seuraavat haitat:

• vaikeudet koordinoida kaikkien yrityksen yleiseen järjestelmään kuuluvien osastojen toimia;
• johtajan ja hänen avustajiensa suuri kuorma läsnäolossa johtamisen ja tuotannon peruskysymyksissä.

Tuloksena on hajauttamisprosessi vuonna 2006tämän rakenteen puitteet, jotka johtavat siihen, että vastuu ja oikeudet ovat syvemmin jaettavissa eri elinten kesken; tekninen opas ja käytännön kehitys; osastot materiaalien, varaosien ja raaka-aineiden hankintaan, myyntiin, tuotantoon ja niin edelleen.

Lineaarisesti toimiva johtamisrakenne on tyypillinen enemmän sellaisille yrityksille, joissa valtava määrä homogeenisia tuotteita vapautuu tasaisesti.

Se on tehokas kunmerkittäviä mittakaavaetuja on olemassa. Tällä on merkitystä tilanteessa, jossa nykyaikaiset markkinat ovat tällä hetkellä yksi kokonaisuus.

Mutta on tilanteita, joissa tätä yrityksen rakennetta ei voida täysin hyväksyä:

• tuotannon monipuolistumisen laajeneminen;
• ulkoiset ja sisäiset suhteet ovat monimutkaisia;
• teknisiä innovaatioita otetaan käyttöön;
• tuotteiden markkinoilla on vakavia vaikeuksia, jotka johtuvat kovasta taistelusta "paikasta auringossa";
• yrityksen koon kasvu;
• laajentamalla tuotevalikoimaa ja niiden markkinoita.

Lineaarifunktionaalinen rakenne tällaisessa tilanteessatiettyihin toimintoihin liittyvän vastuun ja oikeuksien huomattavan hajanaisuuden vuoksi se voi menettää kykynsä mukautua ja tottua uusiin olosuhteisiin reagoidessaan uusien muutosten ilmestymiseen. Koska hallintoprosessissa syntyy konflikteja havaittujen prioriteettien takia, päätöksenteko viivästyy pitkään. Seurauksena on viestinnän pidentyminen, osastojen välisen vuorovaikutuksen heikkeneminen ja valvontatoimintojen suorittaminen on vaikeutettu.