Pedagogiikka on monimutkainen yhteiskuntatiede,yhdistämällä, integroimalla ja syntetisoimalla itsessään kaikkien lapsia koskevien opetusten tiedot. Se määrittelee kaanonit sosiaalisten suhteiden muodostumiselle, jotka vaikuttavat tulevan sukupolven kehitykseen.
Pedagogisen todellisuuden näkökohdat eivät vaikuta lapseen vain välittömän vaikutuksen aikana, vaan heijastuvat myöhemmin myös hänen elämänsä tapahtumiin.
Pedagogian päätavoitteena on tehdä kaikki mahdollinenyksilön itsensä toteuttamisen ja yhteiskunnan kehityksen edistäminen tieteellisen lähestymistavan avulla sekä tehokkaiden tapojen kehittäminen ja toteuttaminen sen parantamiseksi.
Kolmannen vuosituhannen alussa täynnä tärkeitätapahtumien myötä on yhä suurempi tarve vahvistaa venäläisten mielessä humanistisia ideoita. Tämä on mahdollista vain, jos pedagoginen lähestymistapa toteutetaan kaikilla elämän alueilla. Vasta sitten on mahdollista ennustaa opetustoiminnan tehokkuus.
Siten pedagogiikan tehtävät ja toiminnotliittyy koulutusalalla tapahtuvien tapahtumien ja prosessien kuvaamiseen, selitykseen ja ennustamiseen. Juuri tämä määrittää tarpeen jakaa tehtävät teoreettisiksi ja käytännön tehtäviksi. Pedagogian tehtävät ja toiminnot muotoillaan tieteellisten periaatteiden pohjalta ja sitten ne toteutuvat todellisessa toiminnassa.
Alla on luettelo tärkeimmistä teoreettisista ongelmista.
Teorian varsinainen toteutus eli käytännön tehtävien toteutus tapahtuu suoraan oppilaitoksissa.
Pedagogiikan tehtävät ja toiminnot luonnontieteinä on muotoiltu melko selkeästi. Niiden sisältö ei ole koskaan aiheuttanut kiistaa asiantuntijoiden ja tutkijoiden keskuudessa.
Kasvatus- ja koulutusongelmatprosessi liittyy epäsuorasti moniin tieteisiin: filosofiaan, sosiologiaan, psykologiaan, taloustieteeseen ja muihin. Mikään niistä ei kuitenkaan vaikuta toiminnan ytimeen, joka määrää lapsen kasvun ja kehityksen päivittäiset prosessit sekä opettajan ja koululaisten vuorovaikutuksen. Ainoa pedagogiikka käsittelee opetusprosessin kehitysmallien, suuntausten ja näkymien tutkimista yhtenä tekijänä ihmisen persoonallisuuden muodostumisessa.
Siten tämän kollektiivin aiheyhteiskuntatiede sisältää koulutuksen muodostumisen ajoissa lait, jotka liittyvät läheisesti sosiaalisten suhteiden kehityksen kaanoneihin. Myös pedagogiikan kohde, aihe ja toiminnot heijastavat joukkoa ominaisuuksia ja ehtoja pedagogisen vaikuttamisen toteuttamiseksi.
Pedagogiikan tärkeimmät toiminnot tieteenä liittyvättieto yksilön kasvatusta, koulutusta ja koulutusta koskevista laeista sekä optimaalisten keinojen kehittäminen henkilön henkilökohtaisen kehityksen päätehtävien ratkaisemiseksi.
Konkretisoimiseksi asiantuntijat erottavat pedagogiikan teoreettiset ja tekniset toiminnot.
Jokaisen toteuttaminen edellyttää kolmen toimintatason olemassaoloa.
Teoreettiset toimintotasot:
Teknologiset toimintotasot:
Pedagogiikan toiminnot ilmenevät eri tavoin sen mukaan, mihin luokkaan lapsi vaikuttaa.
Kaikkien teoreettisten puitteiden tulisi perustuaselkeä ero jokapäiväisten ideoiden ja tieteellisen tiedon välillä. Ensimmäiset heijastuvat päivittäiseen koulutukseen. Toiset ovat yleistettyjä pedagogisen kokemuksen tuloksia, jotka on esitetty luokkina ja käsitteinä, malleina, menetelminä ja periaatteina pedagogisen prosessin järjestämisessä. Tämän tieteen muodostumiseen liittyi käsitteiden asteittainen eriyttäminen, josta tuli edellytys kolmen pedagogisen luokan muodostumiselle: kasvatus, koulutus, koulutus.
Nykyaikainen tiede tulkitsee "koulutuksen" käsitteensosiaalisena ilmiönä, jolle on ominaista vastaavan kokemuksen myöhemmin muodostavien historiallisten ja kulttuuristen arvojen siirtyminen, sen siirtyminen sukupolvelta toiselle.
Opettajan toiminnot:
1. Ihmiskunnan kertyneen kokemuksen siirto.
2. Johdatus kulttuurimaailmaan.
3. Itsekasvatuksen ja itsensä kehittämisen edistäminen.
4. Pedagogisen avun tarjoaminen vaikeissa elämäntilanteissa.
Koulutusprosessin tuloksena syntyy lapsessa yksilöllinen asenne maailman, muiden yhteiskunnan jäsenten ja itsensä ymmärtämiseen.
Kasvatustehtävät heijastuvat ainayhteiskunnan historiallinen tarve valmistella tulevia sukupolvia, jotka pystyvät toteuttamaan tietyt sosiaaliset toiminnot ja sosiaaliset roolit. Eli tietyn pedagogisen luokan sisällön, luonteen ja tehtävät määrittelevien järjestelmien kokonaisuus on vakiintuneiden etnokansallisten perinteiden, sosio-historiallisen muodostumisen ominaisuuksien, tietyn arvohierarkian sekä valtion poliittisen ja ideologisen opin mukaisesti.
Seuraava luokka on "oppiminen", jonka avulla asiantuntijat ymmärtävät opettajan ja lasten välisen vuorovaikutuksen, joka on tarkoitettu koululaisten kehittämiseen.
Opettajan tehtävät:
1. Opetus, eli tarkoituksenmukainen tiedon, elämänkokemuksen, toimintamenetelmien, kulttuurin ja tieteen perustan siirtäminen.
2. Johtajuus tiedon kehittämisessä, taitojen ja kykyjen muodostumisessa.
3. Luodaan olosuhteet koululaisten henkilökohtaiselle kehittymiselle.
Niinpä dialektisen suhteen "koulutus - kasvatus" ydin on yksilön toiminnan ja persoonallisuuden piirteiden kehittäminen, joka perustuu hänen etujensa, hankittujen ZUN: n, kykyjen huomioon ottamiseen.
Kolmas pedagoginen luokka on koulutus. Tämä on monitahoinen prosessi, joka sisältää useita toiminta-alueita, erityisesti opiskelijoiden arvokkuuden muodostumisen yhteiskuntaan ja itseensä; joukko koulutustoimintoja.
Erilaisen koulutuksen saatavuuslaitokset määrittelevät pedagogisten luokkien erikoistumisen. Niiden luokittelu heijastaa vaiheita: päiväkoti, ala-aste, lukio jne. Sen mukaisesti sisällön ja metodologiset näkökohdat ovat kullakin koulutustasolla erityisiä. Esikouluikäisten pedagogiikan luokilla on omat ominaispiirteensä, jotka liittyvät siihen, että 2-7-vuotiaan lapsen päätoiminta on leikki. Tämän ikäisen koulutus on kehityksen perusta. Ja sitten, kun opiskelu on hallitsevassa asemassa opiskelijan elämässä, pedagogisten luokkien merkityksen suhde muuttuu.
Edellä esitetyn perusteella pedagogiikkaa tulisi pitää tieteenä olennaisista laeista ja metodologisista perusteista (periaatteet, menetelmät ja muodot) yksilön opettamiseksi ja kouluttamiseksi.
Pedagogiikan kohde, jonka vaikutus on suunnattuesikoululapselle, erityinen. Sen erikoisuus johtuu iästä ja sen seurauksena - alle 7-vuotiaiden lasten ajattelu, huomio, muisti ja päätoiminta.
1. Vaikuttaminen lasten kasvatukseen ja kouluttamiseen nykyaikaisen yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti.
2. Esikoululaitoksen pedagogisen toiminnan suuntausten ja näkymien tutkiminen yhtenä lapsen kehityksen päämuodoista.
3. Uusien lasten kasvatusta ja koulutusta koskevien käsitteiden ja tekniikoiden kehittäminen.
1. Kuvaava-sovellettu, joka on tieteellinen kuvaus nykyisistä ohjelmista ja tekniikoista, joiden käyttö opetusprosessissa on tae yksilön harmonisesta kehityksestä.
2. Ennakoiva, joka koostuu tieteellisestä ennustamisesta ja pedagogisen toiminnan parantamisen etsimisestä esikoululaitoksessa.
3. Luova ja muuttava, joka koostuu tieteellisen tutkimuksen tulosten huomioon ottamisesta sekä suunnittelu- ja rakentavien tekniikoiden luomisesta.
