Литература в 19 веке в России связана с бурным kulttuurin kukoistuspäivä. Hengellinen nousu ja tärkeät historialliset prosessit heijastuvat kirjailijoiden ja runoilijoiden kuolemattomiin teoksiin. Tämä artikkeli on omistettu venäläisen kirjallisuuden kulta-ajan edustajille ja tämän ajanjakson pääohjeille.
Venäjän 1800-luvun kirjallisuus antoi sellaisenupeita nimiä kuten Baratynsky, Batyushkov, Zhukovsky, Lermontov, fetti, kielet, Tyutchev. Ja ennen kaikkea Puškin. Tätä ajanjaksoa leimasi useita historiallisia tapahtumia. Venäjän proosa- ja runouskehitykseen vaikuttivat vuoden 1812 isänmaallinen sota, suuren Napoleonin kuolema ja Byronin katoaminen. Englantilainen runoilija, kuten ranskalainen komentaja, omisti pitkään Venäjän vallankumouksellisesti ajattelevien ihmisten mielen. Decembristien kansannousu ja Venäjän-Turkin sota, samoin kuin Ranskan vallankumouksen kaikuja, joita kuultiin kaikissa Euroopan kulmissa, kaikki nämä tapahtumat muuttuivat voimakkaana katalysaattorina edistyneelle luovalle ajattelulle.
Vaikka länsimaissa toteutettuvallankumoukselliset liikkeet sekä vapauden ja tasa-arvon henki alkoivat ilmaantua, Venäjä vahvisti monarkista valtaansa toteuttamalla dekabristit ja tukahduttamalla kapinaa. Taiteilijat, kirjailijat ja runoilijat eivät saaneet huomata tätä. Venäjän 1800-luvun alun kirjallisuus heijastaa yhteiskunnan edistyneiden tasojen ajatuksia ja kokemuksia.
Tämän esteettisen suunnan mukaan ymmärrätaiteellinen tyyli, joka sai alkunsa Euroopan kulttuurista XVIII vuosisadan jälkipuoliskolla. Sen pääpiirteitä ovat rationalismi ja tiukkojen kaanonien noudattaminen. Vetoomus muinaisiin muotoihin ja kolmen yhtenäisyyden periaatetta erotti myös Venäjän 1800-luvun klassismi. Tämän taiteellisen tyylin kirjallisuus alkoi kuitenkin menettää vuosisadan alussa. Klassicismia korvasivat vähitellen sellaiset suuntaukset kuin sentimentalismi ja romantiikka.
Taiteellisen sanan mestarit alkoivat luodaheidän teoksensa uusissa genreissä. Teokset historiallisen romaanin, romanttisen romaanin, balladin, oodin, runon, maiseman, filosofisten ja rakkaus sanoitusten tyyliin saivat suosiota.
Venäjän 1800-luvun kirjallisuus on aikaisemmin yhteydessäkaikki nimeltä Alexander Sergeyevich Puškin. Lähempänä kolmattakymmentä vuotta hänen teoksessaan realistinen proosa otti vahvat asemat. On sanottava, että Puškin on tämän kirjallisen suuntauksen perustaja Venäjällä.
Jotkut eurooppalaisen kulttuurin piirteistä 18Vuosisadat perivät Venäjällä 1800-luvun kirjallisuuden. Voimme lyhyesti hahmottaa tämän ajan runon ja proosan pääpiirteet - satiirisen hahmon ja publicismin. Suuntaus kuvata ihmisten paheja ja yhteiskunnan puutteita havaitaan kirjoittajien töissä, jotka ovat luoneet teoksensa 40-luvulla. Kirjallisuuskriitissä määriteltiin myöhemmin kirjallinen liike, joka yhdisti satiirisen ja journalistisen proosan kirjoittajat. ”Luonnollinen koulu” oli tämän taiteellisen tyylin nimi, jota muuten kutsutaan myös “Gogol-kouluksi”. Muita tämän kirjallisuuden kehityksen edustajia ovat Nekrasov, Dahl, Herzen, Turgenev.
Kriitikon perustelema "luonnollisen koulun" ideologiaBelinsky. Pahojen paljastamisesta ja hävittämisestä tuli tämän kirjallisen liikkeen edustajien periaate. Heidän työssään oli ominaista sosiaaliset kysymykset. Pää genrejä ovat essee, sosiopsykologinen romaani ja sosiaalinen romaani.
Venäjän 1800-luvun kirjallisuus kehittyierilaisten yhdistysten vaikutus. Lehdistöalan nousu tapahtui huomattavasti tämän vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä. Belinskyllä oli valtava vaikutus kirjallisuuteen. Tällä miehellä oli poikkeuksellinen kyky tuntea runollinen lahja. Juuri hän tunnisti ensin Puškinin, Lermontovin, Gogolin, Turgenevin ja Dostojevskin kyvyt.
19-20-luvun kirjallisuus Venäjällä olisi täysinerilaisia ja tietysti ei niin kirkkaita ilman näitä kahta kirjailijaa. Niillä oli valtava vaikutus proosan kehitykseen. Ja monista niistä elementeistä, jotka he ottivat kirjallisuuteen, tuli klassisia normeja. Puškin ja Gogol eivät vain kehittäneet suuntausta, kuten realismia, vaan loivat myös täysin uusia taiteellisia tyyppejä. Yksi niistä on "pienen miehen" kuva, joka kehittyi myöhemmin paitsi venäläisten kirjailijoiden teoksissa, myös 1800- ja 1900-luvun ulkomaisessa kirjallisuudessa.
Tällä runoilijalla oli myös merkittävä vaikutusvenäläisen kirjallisuuden kehitys. Loppujen lopuksi juuri hän loi käsityksen ”ajan sankarista”. Kevyellä kädellään se tuli kirjallisuuden kritiikin lisäksi myös julkiseen elämään. Lermontov osallistui myös psykologisen romaanigenren kehittämiseen.
Koko 1800-luvun ajanjakso on kuuluisakirjallisuuden (sekä proosaa että runoutta) työskentelevien lahjakkaiden persoonallisuuksien nimillä. Venäläiset kirjailijat ottivat 1800-luvun lopulla käyttöön joitain länsimaisten kollegojensa ansioita. Mutta kulttuurin ja taiteen kehityksen voimakkaan hypyn takia venäläisestä klassisesta kirjallisuudesta tuli seurauksena tuolloin olemassa oleva Länsi-Eurooppa suurempaa suuruusluokkaa. Puškinin, Turgenevin, Dostojevskin ja Gogolin teokset muuttuivat maailman kulttuurin perintöksi. Venäläisten kirjailijoiden teoksista tuli malli, joka luottaa myöhemmin saksalaisiin, englantilaisiin ja amerikkalaisiin kirjailijoihin.
