Muistamme Krylovin tarinoiden siivekäs ilmaukset

Ivan Andreevich Krylov kiinnitettiin ystävällisestikansalaiset ja viranomaiset hänen elämänsä aikana. Hänen kuolemaansa mennessä vuonna 1844 Venäjällä fabulistin kirjoja oli jo julkaistu 77 000 kappaleena. Hän sai palkinnot ja runsas eläkkeen kuninkaalta, hänen vuosipäivästään vuonna 1838 tuli keisarin johdolla suuri kansallinen loma.

Kirjoittajan nimi oli venäläinen Lafontaine.Tietysti tässä oli totuuden raju: hänen luomista 200 tarusta paljon kirjoitettiin Aesopin ja La Fontaine'n luomuksen perusteella. Mutta monien teosten ytimessä on alkuperäinen juoni. 1800-luvun lukijoille nämä runolliset vertaukset olivat mielenkiintoisia paitsi satiirille ja hyvälle venäjälle myös hauskaa tapahtumia ja ihmisiä (mukaan lukien korkean tason henkilöt), joiden aikakaudet olivat lukijoita. Se oli vähän kuin parodioita, jotka koomikot luovat tänään.

Mutta venäläisen Lafontainin luomukset vaikuttavataikamme tyypilliset ongelmat: lahjonta, byrokratia, laiskuus, ylimielisyys, ahneus ja monet muut pahat kukoistavat tänään. Mutta vaikka lukijalle näyttää siltä, ​​että hän ei tunne tai pidä tästä kirjailijasta, hän on erehtynyt, koska Krylovin tarinoiden siivekäs ilmaisu on jo kauan tullut osaksi melkein minkä tahansa venäjänkielisen aktiivista sanastoa.

Vihainen lapselle, joka ei halua täyttää meidänVaatimme katkerasti huudahduksen: ”Ja Vaska kuuntelee ja syö!” Löydettyään yksinkertainen ratkaisu ongelmalle, joka vaikutti monimutkaiselta, virnistelemme: “Mutta arkku juuri avasi!” Huomaa, että jokin yritys ei ole siirtymässä maasta, huokaisemme: “Ja nyt siellä. " Kertomalla ystäville modernin elämän kiihkeästä tahdista vierailemme seuraavassa: "Pyöritän kuin orava pyörässä." Joskus pari virkamiestä huvittaa meitä, haukkuu toisiamme ja kommentoimme sarkastisesti: "Käki ylistää kukkoa käden ylistämisestä."

Joskus emme lainaa siipisiä siipiä kovin tarkasti.lauseita Krylovin tarinoista, mutta käytämme niitä osittain tai hieman muokkaamaan niitä. Niitä, jotka eivät pääse yhteisymmärrykseen keskenään, verrataan joutseniin, syöpään ja haukaan samannimisen tarinan mukaan. Paikallaan jonkun tarjoamaa apua kutsutaan karhupalveluksi. Huomaamme henkilön harhauttavuutta, liiallista puhelukykyä herkän aiheen yhteydessä ja "näemme selvästi": "Ja leima on hänen tykkinsä!" Huomaamatta pitkän etsinnän jälkeen näkyvästi paikallaan olevaa suurta esinettä, nauramme: "En edes huomannut norsua! "Ja kissanpentu, joka yrittää turhaan kiinni akvaariossa ui kultakala, on opettavainen sanomaan:" Mitä Ryzhik näkee silmän ja hammas on tunnoton? "

Joskus emme tiedä kenelle kuuluisalauseita ja kuvia. Meille näyttää siltä, ​​että sellaisia ​​yhteisiä merkkejä ja ilmaisuja on aina ollut. He ovat kuitenkin velkaa alkuperänsä tälle täydelliselle, laiskalle ja huolimattomalle henkilölle, joka otti työtään vain vakavasti ja harkiten, hiomalla loputtomasti jokaisen pienen mestariteoksen.

Krylovin tarinoiden siivekäs ilmaisu viimeisen 200 vuoden aikana on tullut olennainen osa venäjän kieltä.

Muuten, kirjallisuuskriitikot ja tavalliset lukijataina näytti siltä, ​​että Ivan Andreevich oli puhtaasti kotimainen ilmiö, jota ei voitu siirtää vieraalle maaperälle vahingoittamatta sisältöä. Samaan aikaan Britanniassa se on edelleen XIX luvun käännettyin venäläinen runoilija. Kuinka englanti kääntää Krylovin tarinoiden siivekäslausekkeet, joista on itse asiassa tullut idioomeja, on erillisen tutkimuksen aihe.

Joten yhtenä pitkästä talvi-illasta voit lukea Venäjän Lafontaine-teosten määrän - ennakkoluulottomasti, mutta kiitollisena.