Venäläinen 1800-luvun filosofia: ideat, niiden rooli ja merkitys

1800-luvun venäläinen filosofia onerilaisia ​​kansallisia poliittisia opetuksia ja ideologisia kantoja. Viime vuosisata antoi maailmalle sellaisia ​​ajattelijoita kuin M.A. Bakunin, P.Ya. Chaadaev, I.V. Kireevsky, F.M. Dostojevski, A.S. Khomyakov, K.S. Aksakov, T.N. Granovsky, A.I. Herzen, L.N. Tolstoy, K.N. Leontiev, V.G. Belinsky, N.V. Fedorov, samoin kuin monet muut tunnetut teoreetikot.

1800-luvun venäläinen filosofia heijastaa ideologiaatutkimukset tutkijoilta, jotka kuuluivat kahteen vastakkaiseen virtaan - länsitykseen ja slavofilismiin. Jälkimmäisen suunnan kannattajat puhuivat kotivaltion kehityksen omaperäisyydestä, kasvattivat ortodoksiaa, näkeen siinä valtavan potentiaalin maan sosiaaliselle tulevaisuudelle. Tämän uskonnon erityispiirteiden olisi heidän mukaansa pitänyt antaa siitä tulla yhdistävä voima, joka auttaa ratkaisemaan monia yhteiskunnan ongelmia.

Luonnollinen jatko ihmeiden uskoonortodoksian voimasta tuli poliittisia ideoita. Slavofilismiin kuuluneet 1800-luvun venäläiset filosofit pitivät monarkista hallintomuotoa parhaana vaihtoehtona kotivaltion kehittämiselle. Tämä ei ole yllättävää, koska syy Venäjän ortodoksian määräämiselle oli tarve vahvistaa itsehallintoa. Tämän suuntauksen kannattajien joukossa oli K.S. Aksakov, I.V. Kireevsky, A.S. Hamstereita.

1800-luvun venäläiselle filosofialle on myös ominaistalänsimaalaisten poliittiset ja moraaliset näkemykset. Maallisen ateismin ja materialismin kannattajat kunnioittivat Hegelin teoksia, pitivät demokraattisia näkemyksiä ja kannattivat nykyisen hallituksen radikaalia kaatamista. Vallankumouksellisia tunnelmia tukivat tämän suuntauksen seuraajat vaihtelevassa määrin, mutta ajatusta autokraation voittamisesta ja sosialismin kehityksestä tuettiin samassa määrin.

Западники стали основоположниками русского Valaistuminen puolusti kotimaisen kulttuurin rikastamista. Tämän alueen kannattajat pitivät myös tieteen kehittämistä painopisteenä. M.A. Bakunin, A.I. Herzen, V.G. Belinsky, N.G. Tšernyševska paljasti nämä ideat. Kunkin kirjoittajan visiossa on omat erityispiirteensä, mutta vastaavia ajatuksia jäljitetään teoreetikkojen kirjoituksissa.

1800-luvun venäläinen filosofia on arvokkainkerros kotimaista historiaa. Nykyään poliittinen ja sosiaalinen todellisuus eivät lakkaa näyttämästä eläviä esimerkkejä käsitteiden vastakkainasettelusta, joka syntyi yli puolitoista vuosisataa sitten.

Tietoa ideoiden muodostumisen ja kehityksen historiasta,Venäjän kulttuurille 1800-luvulla ominainen luonne antaa meille mahdollisuuden nähdä uudessa valossa sellaista nykyaikaisuuden ilmiötä kuin sotilas-teollisuuskompleksin käyttöönotto kouluissa. Tämän uudistuksen kannattajat ovat slavofiilien nykyisiä seuraajia, ja oppositio on 2000-luvun länsimaalaisia. Ero aikaisemman tilanteen ja nykypäivän Venäjän välillä on siinä, että aikaisemmin vastakkaiset virrat muodostuivat selvästi eivätkä sekoittuneet toisiinsa. Nykyään ilmiöt eivät ole niin yksiselitteisiä: esimerkiksi ”slavofiilinen todellisuus” voi olla piilotettu länsimaisen sanamuodon taakse. Esimerkiksi maallinen valtio julistetaan Venäjän maan ”perustuslakiksi”, joka ei estä ortodoksisen uskonnon edustajia nauttimasta erityisoikeuksia.